Sunday, chevre chicken and sol

Sunnuntain piikkiin niin huonot kuvat kuin ylenpalttinen mässäilykin. Eiköhän sitä viikonlopun lopetukseksi voikin vähän löysäillä rajoistaan ja antaa vain olla (lue: kuten joka päivä). Nauttia kylmästä solista ja siitä, että saa vielä pari tuntia hengähtää ennenkuin palataan taas arkeen. Joka tulevalla viikolla näyttää lupaavasti vielä normaalia kiireisemmältä ja hektisemmältä.
Ajatus tulevan viikon hien virtaamisesta ja kouluhommien ohessa puurtamisesta kuulostaa enemmän kuin hyvältä, joten ei siis muuta kuin toivoteta jälleen maanantai tervetulleeksi.
Hampaita kiristellen ja naama nutturalla

I'm an asshole after all

Väsymysasteikolla nollasta kymmeneen, nyt taidetaan lähennellä miljoonia. Laiskottaisi niin maan perkeleesti, että tekisi mieli vain sulkea kännykkä ja karata sängyn pohjalle unelmoimaan ja syömään irtokarkkeja. Aimo pussillinen odottelisi pöydällä ja ruotsin kirjakin huutelisi siinä lomassa aloittelemaan kirjoituksiin lukemista (tiedetään tiedetään, kahta päivää aiemmin on turhaa edes aloittaa..). Kuitenkin fiksuna tyttönä taas uhmaan hyvinvointiani, kirjoitussuorituksiani ja yöuniani typerillä lupauksillani. Satun vain olemaan niin helposti suostuteltavissa mukaan, että päähän ottaa.

Ei muuta kuin hyvästelemään kotoisat pieruverkkarit ja karkkipussissa möllöttävät peace-lätkät, ja nokka kohti ulkoilmaa kaveripoppoon kera!

Perfect - or not

Auringonpaistetta, pinkkiä ja nahkatakkia. Voiko elämä ihanampaa ollakaan?

Ainiin - helkutarallasti koulujuttuja, lastenhoitokeikkaa vapaapäivänä ja talven ensimmäiset kunnon lipat tuolla (hiekoittamattomalla!!!) kokomaa-luisteluradalla. Näköjään siis voi.

Ei muuta kuin iltasella perse puutuneena kaverin synttäreille ja hyvää perjantaita!

Gastro 2012

Kaltaiselleni suursyömärille ja ruoan rakastajalle tämä päivä oli kuin taivaassa olisi oleskellut. Silminnäkemättömästi kaikennäköisiä herkkuja notkuvat maistiaispöydät ja vieläkin turvonnut vatsa ovat merkkejä siitä, että jossain siellä Gastro2012- messuilla oltiin onnistuttu. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa, eikös se niin mennytkin?

Tämänkin sanonnan keksijää tulisi varmaankin syyttää siitä, ettei loppuun ole lisätty kahta hassua sanaa tarkentamaan meidän syöpöttelykansan jatkuvaa tarvetta tunkea suuhun kaikkea mitä näkee - nimittäin, rajansa kaikella. Kun napostelee reilut neljä tuntia putkeen ja itkee joka ruoan välissä sitä samaa vanhaa - en syö enää ikinä - virttä, voi tosiaan miettiä, että olisiko aika ruveta etsiskelemään jonkinlaista itsekuria. Tai vain yksinkertaisesti isompia housuja, ettei tarvitsisi julkisilla paikoilla ruveta nappia availemaan.

Niinpä niin ja just joo, mitäs sitä itselleen valehtelemaan. Turhan selittelyn ja sopertelun sijasta taidan ottaa jalat alleni alakertaan koko talon valtaavan suklaisen tuoksun viemänä. Nimittäin maistelemaan vähän siskon uunituoreita american coociekseja. Omomom ja vielä kerran om!

But you made me wait a week, Just to kiss you on the cheek

Helsinki Hair and Beauty 10.3-11.3. Saldo: jäätävän uupuneet jalat, "pakko saada"- tuotteiden ansiosta tyhjentynyt lompakko ja superi viikonloppu

Nipsnaps

Sinne meni. Ai mikäkö?
Nimittäin tukka ja haaveet siitä kevät-polkasta, joka oli melkein jo käsinkosketeltavissa.
Tällä hetkellä tukka on lyhyempi kuin koskaan-ikinä ja otsatukka on keväisissä merkeissä mintun vihreä.
Sitä voisi taas vaihteeksi lauantain kunniaksi tokaista, että suunnitelmat tosiaankin kusevat - aina ja ikuisesti

Cheers naiset!

Katkerana ämmänä voin ruudun takaa pihahtaa, ettei yhtään puskaa ole oven taakse vielä kuljetettu - puhumattakaan viesteistä maailmantoispuoleisilta salarakkailta. Epäilen, että kaikki naistenpäivä- toivotukset ovat tänään menneet kyllä täysin väärään numeroon.
Ja ettette te nyt ihan masentuisi surkeasta kohtalostani niin mainittakoon kuitenkin, että sain luokanvalvojaltani tänään basilikapuskan. Ruusuista viis - kyllä kokin sydäntä lämmitti