THIS IS FOR MY PEOPLE

Happy valentines day!

2012-02-14T23:14:00.014+02:00

Mistä on hyvä ystävänpäivä tehty? Suklaasta, suklaasta ja vielä kerran - yliannostuksesta suklaata. Ainiin ja tietenkin niistä hyvistä ystävistä. Pidetään niistä nyt sitten kiinni kynsin ja hampain. Se suklaa kun jää kuitenkin vyötärön ympärille ihan ilman sen suurempaakin kiinnipitämistä.

Royal Nokka

2012-02-13T17:00:00.006+02:00

Pari hassua kuvaa viime viikolta kun käytiin Royal Nokassa lounaalla. Kyseisestä paikasta ei voi kyllä koskaan mitään muuta sanoa kuin, että bellissimo bellissimo!
Ja ehkä vielä kerran; bellissimo

I still rave about you

2012-02-12T17:48:00.000+02:00

Perjantaina tuli taas vaihteeksi eväsretkeiltyä lukiolla ja siinä syömisen ohella myös kirjotettua tekstitaidon YOt. Noh, kuten sanottua - aika eväsretkeilyksihän se taisi taas mennä. Tiistaina jatkellaankin eteenpäin sitten ruotsin kuuntelulla ja pidetään nyt peukkuja pystyssä, että silmät pysyy auki sen tunnin ajan. Mitä nyt nimittäin univeloiltani nukahdin tuolla kuunteluharjoituksissa haha.....
Kahvia nassuun ja menoks vaan!

Who is ready to jump?

2012-02-06T19:14:00.000+02:00

Lauantaina treffailin sitten jo alkuillasta sitä kauan odotettua seuralaista - nimittäin kotisohvaa. Iskän kanssa vetästiin nassukkaan parit punkkuglögit HIFKin voiton kunniaksi ja musta oli kieltämättä havaittavissa pieniä väsymyksen merkkejä. Kaveerailin nimittäin nukkumattia kotisohvan pohjalla kellon lyödessä säälittävät yhdeksän ja risat.
Vedettyäni sitten kiitettävät 15 tuntia unta kaaliin, tehtiin emmin kanssa jotain mitä en olisi ehkä aavistanut tekeväni tuolla antarktisuuden vallitsemassa ulkoilmassa. Heitettiin nimittäin itsemme toppaisessa muodossa lihapulliksi ja potkukelkkailtiin äänestämään. Voi näitä maalla asumisen mukavuuksia!
Ja ettei nyt ihan kotikissoiksi oltaisi heittäydytty, lähdettiin vielä illan suussa uhmaamaan lupailevaa hirmumyrskyä ja valloittamaan tanssilattiaa Helsingin suunnille. Ja jatkettiin tänään tietenkin samoilla silmillä aamusella kouluun (lue: + kolminkertaisilla silmäpusseilla).
Takana on kieltämättä yksi parhaista viikonlopuista pitkiin aikoihin. Kaikesta pienestä väsymyksestäkin huolimatta sitä ollaan hiihdetty oikein kiitettävästi eteenpäin viimeisilläkin voimilla. Tai pitäisikös sanoa - potkukelkkailtu?

Talviklassikko 4.2.2012

2012-02-05T15:28:00.001+02:00

Kaikista perjantaisista marmatuksista ja kotiinjäämis- vinkumisistani huolimatta, lähdin kuitenkin vasten tahtoani sitten pistämään jalalla koreaksi. Ja näin jälkeenpäin ajateltuna - hyvä niin.
Ja siiinähän se lauantaipäiväkin kului oikein mainioissa merkeissä. Ensin kiinalaisen, sushin ja punkun parissa, jonka jälkeen vaihdettiinkin varustusta toppameininkiin ja lähdettiin pakkaseen palelemaan. Ainiin - ja kannustamaan HIFK voittoon!
Vaikka ulkona olikin aika mojova pakkanen tälläiseen tapahtumaan, niin lämpimillä mielillähän me siellä heiluttiin ja huudettiin äänemme käheiksi. Johtuneeko kenties siitä isin vähintäänkin sata kertaa painottamasta "seitsemästä pakollisesta vaatekerroksesta"......... Tai yksinkertaisesti vain kuumasta kaakaosta, laukullisesta käden lämmittimiä ja hyvästä seurasta?
Veikkaan jälkimmäistä

I might be insane, but I'm tired to party

2012-02-03T16:59:00.000+02:00

Niin hassulta kuin se ikääni yhdistäessä saattaakin kuulostaa; taidan olla tulossa vanhaksi.
Viimeiset kolmisen viikkoa olen joka perjantai haaveillut kotisohvasta ja kilon säkistä irtokarkkeja. Siitä fiiliksestä, kun ei ole kiire minnekkään vaan saa laiskotella täysin sydämin ja mikä parasta - vielä hyvällä omalla tunnolla. Noh, vaikeaahan tässä ei varmaan ole haaveilevasta asenteestani arvata, kuinka monesti olen saavuttanut tämän toivotun perjantai-illan viettoni lähiaikoina. Pyöreät nolla. Ja samoilla linjoilla taidetaan jatkaa tänäänkin. Ei muuta kuin univelat hautaan odottelemaan ja menoks vaan!

There goes my babe

2012-02-01T22:45:00.000+02:00

Taidan olla päästäni vialla, sillä tämä ei ole yhtään sitä niinsanottua "minun tapaistani". Ajattelin nimittäin viikonloppuna repäistä oikein kovalla kädellä. Enkä tosiaan puhu nyt juhlimisesta. Toisinsanoen suunnittelin repäiseväni vaatekaapin hyllyt (tai siis tarkemmin sanottuna niiden sisällöt) alas ja esitteleväni kaikki barcelonan ostokset, kun niiden perään nyt ollaan itketty kommenttiboksit vähintäänkin täyteen. Koputellaan kuitenkin jo etukäteen nyt laiskaa puupäätäni ja katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Wish me luck!

ASK ME!

2012-01-26T20:51:00.000+02:00

Pelin nimi: Kysy minulta!

Säännöthän ovatkin varmaan kaikille enduudestaan jo selvät; nyt saa kysyä ja aivan mitä tahansa! Olemassa ei ole tyhmiä kysymyksiä - vain tyhmiä vastauksia.

Okei, kusetinpas. Karu totuushan on se, että tyhmiä kysymyksiä on olemassa ainakin se sama läjä kuin niitä tyhmiä vastauksiakin. Ja tämä läjä voidaankin meikäläisen puolesta vetästä tällä kertaa vaikka suoraan pöntöstä alas, jotta säästytään kaikki turhilta kyyneliltä.

Let's play a game. It's called: ask me! I think (and hope haha) you all already know the rules. If you don't, they're this simple: ask me whatever you want to know!

When you call and I don't even know what city I'm at

2012-01-23T19:34:00.001+02:00

Viikonlopun top-3:

1. Perjantain irrottelut.

2. Lauantai tekemättä yhtääääään mitään. Korostetaan vielä; yhtään mitään.

3. Sunnuntai-leffailut. Nyt kelpaa muuten tuulettaa. Sain nimittäin vihdoin ja viimein jonkun meikäläisen mukaan lösähtämään leffateatterin penkkiin "In time"- elokuvaa töllöttämään. Eihän tässä olla venailtu kun vasta parit hassut kuukaudenpäivät...

Ai se eu te pego

2012-01-22T14:00:00.000+02:00

Maailman hasardein fiilis ikinä; kuulla radiosta biisi, jota et ikinä uskoisi sieltä kuulevasi.
Kuten esimerkiksi kappale, jota tanssittiin aina Barcelonassa töissä ollessamme. Ja niin myös töidenkin ulkopuolella. Tanssin opetin tietysti myös kavereille, jotka suomen puolelta tulivat moikkailemaan. Ihan vain iltameininkejä varten.
Moni varmasti nyt hämmästelee ja kummastelee, että johan voi tyttöä pieni asia piristää. Noh, totta perhanassa voikin, sillä meikähän innostui tanssimaan ja laulamaan auton täydeltä - ypöyksin.
Enkä hyvän fiiliksen lomassa antanut yhdenkään kummaksuvan katseen masentaa.

NRJ, rakastan teitä

Lauantai-löhöilyä, kiitos

2012-01-21T17:23:00.001+02:00

Yksi annos lauantai-löhöilyä, kiitos.

Koko viime viikko kului osaltani ikäänkuin jonkinnäköisessä horroksessa. Kaveritkin ottivat tämän minusta huomatakseen ja sainkin pariin otteeseen herätyskehotuksia tähän maailmaan. Toisinaan ne toimivat, toisinaan eivät. En tiedä yhtään mikä meikäläisen pääparkaa koko viikon on vaivannut, mutta ihan kunnossa se ei ole ollut. Yöunia on kertynyt vain pari hassua tuntia ja olo on ollut kokoajan jokseenkin nuutunut.

Noh, koska parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eilisiltana pelastettiin vähän tätä makaroonin olomuodossa asustelemista. Kokoonnuttiin nimittäin ala-aste poppoon kanssa parille tähän käpykylän paikalliseen vaihtamaan nyt parin hassun vuoden kuulumisia. Ala-aste kokouksen jäljiltä päätettiin emmin kanssa lähteä vielä vähän irrottelemaan - ja hyvä niin. En voi kieltää, etteikö tanssijalalla koreasti pistäminen olisi piristänyt kummasti. Ja aiheuttanut jälleen lauantai-nuutumusta.

Noh, välillä saakin löhötä. Ja tänään annan siihen itselleni erikoisluvan.

NEW YEAR 2012

2012-01-20T15:00:00.000+02:00

Oli kyllä kieltämättä barcelonan vuodenvaihteessa hiukan enemmän menoa ja meininkiä kuin perinteisessä porvoon juhlimisessa. Ja hyvä niin.
Nimittäin takana on elämäni paras tähän astinen Uusi Vuosi. Josta on muuten perkeleen hyvä lähteä liikkeelle!
Kun on vuosi aloitettu oikealla jalalla, on sen päiviin myös paljon haastavampaa herätä väärällä.
Näin on näppylät

There was snow, white snow

2012-01-19T00:56:00.000+02:00

Huonosta aamusta ja pommiin nukkumisesta huolimatta tästä päivästä kehkeytyi superhyvä. Supervarma pelastus huonoon päivään? Kahvi, kahvi ja vielä kerran - kahvi

NOODLES & FUN

2012-01-17T21:24:00.002+02:00

Suosittelen Barcelonan matkailijoille tätä paikkaa suurella sydämellä.
Kun kutosella irtoaa pullo punkkua ja kympillä kotitekoiset nuudelsit, niin meikällä on hymy pyllyssä. Puhumattakaan maailman parhaasta ikinä suuhun tungetusta friteeratusta banaanista ja kookosjäätelöstä.
Ja ilmaisista sakeista. Ihan vain siksi, että hymyiltiin niin paljon (vaikka kieltämättä sen makuelämyksen jälkeen hymy hyytyikin loppuillaksi)

These shoes are made for walking

2012-01-17T06:01:00.000+02:00

Superin viikonlopun top-3;

1. Perjantai-sunnuntai välinen hauskanpitoputki.
2. Lauantai-aamun lounastelua mummin kanssa. (Ja voi taas sitä pulinan määrää kolmen kuukauden näkemisen jälkeen)
3. Sunnuntai-nukkumista iltakahdeksaan asti ja koko päivän sängyssämakoilua. Leffaa ja nuudeleita. Ja sitten taas valvomista maanantai-aamulle saakka

Sekä viimeisinpänä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä; SUOMEN KENKÄALENNUKSET!

oh, ohohohoh I know the sun must set to rise

2012-01-11T23:56:00.000+02:00

Random picsfrom BCN

Olen tainut sairastua vakavasti. Nimittäin talvimasennukseen.

Juuri siihen, minkä liikkeelle pistää kaikki tähän vuodenaikaan joka raajaa ja solua vaivaavat ongelmat; pimeys, pakkanen, loska ja kauniisti sanottuna myös paska.

Olen varma siitä.Ihan ymmärrettäväähän se on, että ruotsin lukeminen ottaa hiukan väsymyksen päälle ja antaa silmäluomillekkin pari mukavaa lisäkiloa. Mutta kuitenkin siinä vaiheessa kun sitä nukahtaa kirjastossa ja havahtuu kolautettuaan päänsä kahvilan pöytään, voi jo kolkutella omaan kalloonsa kysellen, jos joku vaikka olisi kotona.

Kun illan suussa kaveri vinkuu lähtemään ulos ihan vain tanssahtelemaan sen kunniaksi, että huomenna koulu alkaa vasta myöhemmissä merkeissä, mitä sanon minä?

Etten jaksa. Kaikessa karussa yksinkertaisuudessaan. Ja paskanmarjat. Milloinka minä en jaksaisi? Saan kyllä aika kauan raapia päätäni puhki tämän kysymyksen kanssa ennen kuin keksin viimeistä kertaa jolloin olisin kieltäytynyt kaverin super-houkuttelevista ideoista. Ihan vain siksi, että laiskottaa. Ja siksi, että kotisortsit ja -sukat tuntuvat jokseenkin sydäntälämmittävemmiltä vaihtoehdoilta kuin maiharit ja farkut.

Jos tässä nyt rupeaisin koputtelemaan puupäätäni ja kyselemään kotonaolijoita niin voin olla sata varma, ettei ketään olisi kotona. Paitsi eräs toivomaton vieras

Nimittäin se penteleen talvimasennus

All the small things

2012-01-10T00:51:00.002+02:00

Ensimmäinen koulupäivä pariin hassuun kuukauteen.
Ja pieni päänsärky jopa pelkästä ajatuksesta, että nyt sitä palaillaan takaisin siihen todelliseen arkeen. Siihen, joka ei enää koostu päivittäisestä starbucksin paperikuppien kantelusta, auringonpaisteesta ja siitä, että syödään sushia ähkyyn asti. Hypätään suoraan kotiovelta metroon ja marmatetaan sitä, ettei ulkona enää tarkene farkkutakissa. Vaikka mittari näyttää viittätoista.
Suomen todelliseen arkeen heräsin tänä aamuna. Kello kuusi, herätyskelloni avustamana. Parin mukavan pakkasessa seistyn ylimääräisen minuutin jälkeen bussi päätti kuitenkin saapua juuri ennen varpaideni halvaantumista. Silmät painoivat unettoman yön jälkeen vähintäänkin sen tonnin, eikä ikkunastani paistanut tänä aamuna sisään minkäännäköistä aamuauringon häivähdystäkään. Koulupäivä koostui kahdeksasta silmäluomia painavasta tunnista teoriaa ja välitunnilla marmatettiin sitä, ettei ulkona tarkene enää edes toppatakilla.
Sillä mittari näyttää miinusta ja viittätoista.

Noh, onneksi kaikkeen tottuu. Karu totuus on vain se, etten tiedä enää tahdonko. Ja mikä pahinta - pystynkö

All I want for christmas is flight back to barcelona

2012-01-08T18:05:00.000+02:00

Join tänään koko joulun ensimmäisen glögini.
Noh, on suomessakin näköjään siis omat hyvät puolensa. Lukuunottamatta näitä -15 kelejä, jotka jäädyttävät varpaat jo ensiaskeleella, jonka sitä ulkoilmaan uskaltaa pistää. Siinä vaiheessa kun poskia alkaa kiristämään pelkkä autolta kahvilaan kävely, voin sanoa, että ikäväni barcelonaa kohtaan käy aika kovaksi. Noh, pääasia että nyt kotona saa pistää taas glögiä kattilaan ja sulatella pakkasesta joulutorttuja parempiin suihin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - eikös?
Ihan nyt kaikessa tässä glögi- ja luumuhillo-huurussa ajattelin vähän jälkeenpäin fiilistellä jouluamme barcelonassa parilla hassulla kuvalla. Ja supermahtavalla fiiliksellä.

So cool, No doubt by the end of the night

2012-01-07T15:00:00.000+02:00

Viimeinen illallinen kotona. Toisinsanoen siis barcelonan työpaikassani.
Montaa saattaakin ehkä huvittaa kun puhun työpaikasta kotinani, mutta niin se maailma vain tykkäsi maata. Henkilökunnasta muodostui minulle kuin uusi perhe ja työpaikastani tuli sen mukana myös toinen kotini. Turvapaikka, jossa oli aina hyvä olla. Ja plussana tietysti myös - aina - hyvää ruokaa. Hörähtelipäs kuka tahansa tälle ajatukselle sitten mitä tahansa, niin hörähdelkööt.
Thats the way the cookie crumbles

Superetkoille - tottakai - myös superjatkot työkaverin syntsäreiden kunniaksi;

LAST NIGHT IN BCN

2012-01-06T13:34:00.000+02:00

Skumppaa, mansikoita, poreamme joka vaihtaa väriä ja sviitti 13 kerroksessa, Barcelonan rannassa. Ei pahin mahdollinen vika ilta! Ja vielä parhaan ystävän kanssa jaettuna.
Unohtamatta koko viime vuoden lemppari aamuherätystäni. Aamupalaa sänkyyn.
Yhteen sanaan siis tiivistämällä; täydellistä

I'm flying out to Pisa, just to get some pizza

2011-12-30T12:00:00.002+02:00

Viimeiselle illalliselle Etapekseen porukalla.

Pitäähän sitä suomen kavereillekkin esitellä toinen kotini. Perhettä unohtamattakaan.

Punaset huulet ja menoksi!

In the middle of the night to say, I will never walk away

2011-12-29T16:31:00.000+02:00

Paras ystävä ja nauru hänen kasvoillaan. Auringonlasku rannalla ja tuuli joka yrittää rikkoa kiharat parhaansa mukaan. Punaviiniä ja vahinkohumalat. Kotiin syömään sushia.

Elämä on ihanaa, jos osaa nauttia pienistäkin asioista. Ja sitä teen tällä hetkellä parhaani mukaan

Feliz Navidad!

2011-12-24T21:27:00.000+02:00

En olisi koskaan uskonut sanovani tata, mutta en taidakaan olla niita jouluihmisia.
Ajatuskin laatikoita ja sinappikinkkua notkuvasta poydasta kuvottaa. Ehka ika myos on tuonut mukanaan sen, ettei lahjoilla enaa ole niin suurta merkitysta. En kaipaa lunta, enka pakkassaata hautuumaalla. En kaipaa sita oloa, jonka joulu tuo normaalisti joka vuosi jo heti kesan loputtua. Mutta tiedan, etta tulen ensi vuonna kaipaamaan tata hetkea.
Tana jouluna rikon nimittain perinteita parhaani mukaan. Eika ole muuten tuntunut aikoihin nain hyvalta.
Tortilloja, punkkua seka Barcelonan valot olkkarin ikkunasta. Pieni muovikuusi, jonka alta paljastuu pari hassua pakettia. Ihan vain siksi, etta ajatus on tarkein. Unohtamatta tietenkaan mita parhainta seuraa.
Ehka olinkin vaarassa tokaistessani, etten taida olla jouluihmisia. Ehka minusta onkin pikkuhiljaa kehittymassa sellainen. Silla kyse jouluna ei taidakaan olla perinteista, kyse on fiiliksesta.

Ja tata fiilista ei voi pilata millaan.

Perfect weekend

2011-12-23T17:03:00.000+02:00

Maailman taydellisin viikonloppu.

Lauantaina viimeisen duunipäivän jälkeen itketään koko ravintola itsemme puhki, etta nyt on yhteinen aika ohi. Halataan lahestulkoon toisemme rikki ja aiheutetaan keittion lattioille vesivahinkoa pelkasta surun ja ilon yhteenlaskusta.
Illalla saadaan meidan kantabaarista tyontekijoiden paidat, ihan vain siksi, etta tyontekijat haluavat meidan muistavan heidat ja kaikki siellä vietetyt viikonloput.
Sunnuntaina syodaan suljetussa ravintolassa ihan mita ikina huvittaa ja juodaan viinia nassuun i-l-m-a-i-s-e-k-s-i. Ihan vain siksi, etta halutaan lopettaa siihen, kun kaikki on viela taydellista. Haetaan jaatelopurkki poytaan ja tehdaan keittiossa brownieta pikkumekoissa ja taydessa tallingissa. Jatketaan tyoporukalla aamuun asti.
Maanantaina maataan sangyssa koko paiva superseparoiden, kahvin, suklaan ja pizzan kanssa.
Ihan vain siksi, etta tuntuu perkeleen hyvalta

if you're looking for me I'm with the girls (and boy) in the dancefloor

2011-12-16T15:23:00.000+02:00

I cant take one more sleep this night, without you

2011-12-13T16:34:00.001+02:00

Kuvista ei ole varmaan vaikea arvata mitkä kuvastavat lauantaita - ja mitkä puolestaan sunnuntaita.

What makes life perfect

2011-12-07T16:26:00.000+02:00

Mikä tekee minut onnelliseksi?Numero uno; ihanat ihmiset ympärillä.

Ei lisättävää.

(Tai noh - jos nyt vielä kuitenkin se vastapaahdettu kahvi)

Is it christmas already?

2011-12-03T19:27:00.000+02:00

Täälläpain maapalloa ollaan kyllä pikemminkin siirtymässä syksyyn kuin talveen. Niin ilmojenkin kuin fiiliksenkin suhteen.
Iltavuoron jälkeen elämä kieltämättä kyllä maistuu ja tuoksuu hiukan jo jouluisalta. Jouluvalot valaisevat kadut ja lähes jokaiset silmissä vilisevät ikkunat. Starbucksin aamukahvit on maustettu ripauksella joulufiilistä. Joululaulut soivat korvissa ja joulumukit tuntuvat kädessä normaalia talvisemmilta.
Silti kuitenkin jotain puuttuu. Nimittäin se joulufiilis.
Mutta ehkä se on ihan hyväkin. Olen nimittäin aina viime jouluun saakka ollut niitä niinsanottuja jouluihmisiä. Viime joulun jälkeen kuitenkin tipahdin aika kovaa ja korkealta alas pilvilinnoistani. Joulu ei tuntunut enää joululta, sillä siitä puuttuivat ne ihmiset, jotka tekevät joulun. Mieltä lämmittää tänä vuonna kuitenkin se, että tämä vuosi on muutoksien aikaa. Tänä vuonna vietän jouluni ihmisten kanssa joita todella rakastan.
Vietän joulun ystävieni kanssa. Ihan niin päin kuin huvittaa. Ilman minkäänlaisia traditioita. Tänä jouluna aion nauraa kaikki kahden kuukauden takaiset tapahtumat läpi yhä uudestaan ja uudestaan. Niin, että vatsaan sattuu. Tänä jouluna aion vetää punkkua ja syödä suklaakakkua. Niin, että vatsaan sattuu. Eiköhän se koti-jääkaappi pullota kuitenkin niitä laatikoita vielä ensivuonnakin kun palailen takaisin suomeen. Valitettavasti.
Tässä joulusta puhumisessa on tällä hetkellä jotain todella huvittaa. Nimittäin samalla kun kirjoitan tässä joulusta ja kuuntelen mariah carien "all i want for christmas is you"ta starbucksin kaiuttimista, olen pukeutunut sortseihin ja farkkutakkiin. Nimenomaan - jotain jää puuttumaan. Ja taisin vihdoinkin keksiä mitä.
Hitot joulufiiliksestä - villahousuja tässä tarvitaan.

PS. Tänään en tarvitse kyllä niitä villahousuja mieltä lämmittämään. Serkkutyttö nimittín saapui eilisyona tänne barcelonan päähän moikkailemaan mua ja sekös mieltä lämmittääkin. Nyt saadaankin sitten taas nauraa toden teolla seuraavan puolen vuoden edestä kunnes nähdään taas ensi kesänä. Taman pienen "nakemistauon" huomasi kylla jo viime yosta. Unet jaivat mukavaan kolmeen tuntiin, silla fiilis oli pikemminkin pulisemiseen kuin nukkumiseen pain. Noh, luojalle kiitos viikonlopuista ja ensi viikkoisista iltavuoroista!

Pahoittelen kaikkia herkkäsilmäisiä p-sanan viljelystä

2011-11-30T16:22:00.001+02:00

Takana on kieltämättä yksi elämäni hirveimmistä viikoista. Ihan turhaan asioita kaunistelematta. Ehkä kuitenkin kaikille parempi, että jätän yksityiskohdat ihan suosiolla pimentoon ja sanon yksinkertaisesti vain sen, että nyt ollaan uitu kyllä niin syvällä paskassa, ettei edes mahdollista. Tilanteesta puuttuivat enää räpylät ja snorkkelit, niin oltaisi kieltämättä saatu todellinen hupiloma aikaiseksi. Jippiajeij.
Niin koville kuin lähipäivät ovatkaan todellisuudessa ottaneet niin onni onnettomuudessa, että olen optimisti. On näissä uudeksi niiliksi muodostuneissa kyynelissä hyvätkin puolensa. Kokemukset opettavat. Ja mikäs sen paremmin elämässä opettaakaan selviämään, kuin se aikaisemmin mainittu paskassa uiskentelu.
Olen oppinut, että mitä tahansa eteen tuleen niin kaikesta selviää. Aina. Korjataanpa hiukan - aina, kun uskoo selviytyvänsä. Ja nyt on ollut kieltämättä aika lähellä jopa meikäläiseltäkin menettää usko itseensä. Lähipäivinä on pinnistelty kyllä kaikki lihakset kipeiksi ihan vain siksi, että päästäisin liikkumaan eteenpäin.
Hyvästelty kännykkä. Viimeiset käteiset. Ja ainoat kotiavaimet. Odotettu 13 tuntia oven avausta, joka itseasiassa kääntyykin vain siihen tilanteeseen, että joku paskoo kotiovemme. Josta meidät sitten pistetään maksamaan itsemme - kirjaimellisesti - kipeiksi.
Koko viikonloppuhelvetin jälkeen ajatuskin töihin menemisestä otti voimille. Työpäivän jälkeen kuitenkin kiitin maailmaa näistä ihanista ihmisistä. Näistä ihmisistä, jotka onnistuvat kerta toisensa jälkeen tekemään minusta sen onnellisen ihmisen, joka haluan olla.
Eräs työkavereistani sanoi asian niin hyvin, että illalla jo pelkkä ajatuskin antoi vähän lisävirtaa tälle viime viikon aikana kyynelistä muodostuneelle niilille.
Kielimuurit eivät ole enää esteitä siinä vaiheessa, kun tarkoituksen voi nähdä toisen ihmisen silmistä. "Kaikki on oikeasti kunnossa, kunhan sä olet kunnossa." Ja, että vaikka en tuntisi olevani kunnossa, niin pystyn olla. Koska minuun uskotaan. Ja muiden näkökulmasta, minäkin uskon.
Murehtimalla eivät nimittäin asiat parane. Halutessaanhan sitä voi vaikka pakata laukkunsa (tällä kertaa snorkkeleita unohtamatta) ja jäädä asumaan siihen kaikkeen paskaan. Nimenomaan, halutessaan. Mutta haluanko minä? En tosiaan.
En ole koskaan pitänyt uimisesta. Ja sitä paitsi - paska haisee.

Everything wonderful

2011-11-26T21:00:00.000+02:00

Viimeiset kaksi iltaa olen kyyneleitäni pidätellen miettinyt, miten elänkään elämäni parasta aikaa.

Koko tämä vuosi on ollut aivan uskomaton ja sehän tässä kieltämättä vähän pelottaakin. Voiko tästä edes enää paremmaksi pistää? Valitettavasti epäilen, ettei voi. Tai jos voi, niin maljaa sille sitten ja kovalla kädellä tosiaan.

Olen tänä vuonna oppinut elämästä yhtä sun toista. Olen nähnyt maailmaa. Olen saanut uusia näkökulmia elämiseen. Olen ikäänkuin antaunut uusien tuulien vietäväksi ja huomannut, että elämässä on parempi liikkua kuin jämähtää paikoilleen.

Ei tässä paljoa ole muuta sanottavaa kuin se, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

Ja tämäkin käsitys on ihmisestä kiinni. Aina on nimittäin vaihtoehtoja. Jokainen päättää, millaisena elämänsä näkee.

Tällä hetkellä,

näen omani täydellisenä.

I wanna know, was I the one, or just the chick on the side?

2011-11-25T21:00:00.000+02:00

Ensimmäinen iltamme barcelonassa. Kyllä muuten kelpasi vetää sangriaa tyttöjen kanssa nassuun 10 tunnin laukkujen-perässä-veto-helvetin jälkeen. Taino lopputuloshan oli se, että empun lasi jäi kokonaan täyteen ja viikki veti purilaista massun täytteeksi.
Noh, jokatapauksessa - ainakin minulle kelpasi

You got that kind of medecine that keeps me comin’

2011-11-24T19:18:00.000+02:00

Ihana ilta. 17 astetta ja meikatytto luulee palelevansa kuin pakkasessa

Everything is possible, if you believe in yourself

2011-11-22T21:50:00.000+02:00

En halua takaisin suomeen. Ja nyt olen aivan tosissani. Ajatuskin laukkujen pakkailusta (jotka eivät muuten tule millään ilveellä enään kiinni mahtumaan) puistattaa.

Kotiinpaluunhan pitäisi olla nimenomaan se reissun kohokohta, mutta valitettavasti se ei ole. En ole nimittäin palaamassa kotiin. Vaan jättämässä kotini tänne.
Ja sekös kirpaiseekin ja kovaa. Ajatuskin "omasta huoneesta, omassa kodissa" tuntuu kolkolta. Tutut kulmat eivät enää edes ajatuksissa saa fiilistä tuntumaan kotoisalta. Vaan vieraalta. Neljältä seinältä joiden sisälle "pääsen" taas jumiutumaan pakkasta pakoon.
Ollaan empun kanssa mietitty päämme puhki ja puhuttu ajatuksiamme halki useaan otteeseen. Ollaan tosissamme pohdittu, että mikä meitä siellä suomessa muka sitten odottaa. Ja niin karulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin yksinkertaisesti - ei yhtään mikään. Vaikka päällispuolin saattaisi näyttää siltä, ettei minulla täälläkään ole yhtään mitään. Mutta loppujen lopuksi täällä on aivan liian paljon asioita, joita olisin valmis jättämään taakseni.
Täällä on uusi elämä. Elämä, jota en tahdo jättää kesken vain siksi, että on pakko.
Tuntuu nimittäin, että olen vihdoinkin löytänyt itsessäni sen ihmisen, joka haluankin olla. Ja olen tyytyväinen itseeni juuri tälläisenä. Ihan vain siksi, että olen niin onnellinen. Kaikki yksinkertaisesti vain tuntuu täällä niin perkeleen oikealta. Tämä paikka tuntuu oikealta. Tämä paikka on kotini ja tänne minä kuulun.
Sain eilisyönä vaivaiset kaksi tuntia unta kaaliin lähes kuuden tunnin kestävän ympäri-sänkyä-pyöriskelyn aikana. Pohdin tosissani asioita, joita suomessa kaipaan tai pikemminkin asioita, joita tulisi kaivata. Ja niin pahalta kuin se tuntuukin sanoa, tajusin, etten taida kaivata tähän hetkeen yhtään mitään.
Tasan yksi ihminen on aiheuttanut suomen päästä puhelimeeni säännöllisesti elämän merkkejä. Kertonut, että kaipuu on kova. Ja ymmärtänyt sanoillaan, mitä ne minulle merkitsevät. Edes kellon lyödessä aamuviittä soitetut herätyspuhelut eivät ole tuntuneet pahalta vaikka seuraavana päivänä on täytynytkin raahautua töihin. Päinvastoin. Ne ovat tuntuneet vain hyvältä. Muistuttaneet minua siitä, että ehkä minulla kuitenkin on sielläkin päässä jotain, jonka näkemistä odottaa.
Olen alkanut tosissani vähitellen huomata, että se mitä et kaipaa, et myöskään tarvitse. Ja suomessa mikään ei tarvitse minua takaisin. Joten mikä minua sitten pidättelisi?
Suomeen palattuani aion hoitaa kunnialla kouluni loppuun ja hymyillä keväällä paperit kädessäni. Jonka jälkeen näytänkin suomelle häpeilemättä persettä. Ja palaan sinne missä tunnen oloni oikeasti onnelliseksi. Palaan kotiin.
Naurakaa vain, jos siltä tuntuu. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki on mahdollista kunhan vain uskoo itseensä. Ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni,
minä uskon.

Everything is possible, if you just believe in yourself. And maybe first time in my life,
I really do.

Give me a sign, that you love your life

2011-11-18T18:00:00.003+02:00

Empun ja Tiiun: "Tänäänhän me ei tarvita mitään muuta kuin hedelmiä ja kananmunia" onnistuu aina jotenkin muuttumaan siihen vähintäänkin sadankilon säkkiin jota kantaessamme kotiin sitten itkemme, että eihän kaksi tyttöä edes voi syödä näin paljon ruokaa.
Näköjään voi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on muuten aivan totaalinen shoppailu-morkkis. Olen luullut ennen omistavani morkkiksia, mutta tämä jomottaa kyllä ja kovaa.
Siinä vaiheessa kun sitä tajuaa, että jääkaappi näyttää tyhjältä, mutta vaatekaappi täyttyy päivittäin niin voi kyllä ruveta miettimään, että millähän sitä elää.........

Tervetuloa makaroni-linja!

Good morning from Barcelona!

2011-11-17T15:00:00.000+02:00

Videokokeilu

2011-11-16T18:00:00.012+02:00

Tässä on tosiaan ihan ihkaensimmäinen video, jolloin korkattiin mun web-kamera täällä Barcelonan puolella. Ihan vain kokeiluna näkyykö vai eikö, että kannattaako jatkossa videoita latailla.
Älkääkä tosiaan välittäkö, jos näkyy. Olen toisinaan erittäin ärsyttävä, kun olen innostunut. Ja mitäköhän perkelettä mun on pakko väännellä tota nassuakin jokaikiseen ilman suuntaan.........
Noh, turhaan tässä mitään rupean selittelemään, ilmottakaa vaan, että näkyykö sinnepäin vai ei!

I live for the weekends

2011-11-15T15:53:00.002+02:00

Sex on the beachia beachilla ja vielä marraskuussa. Kelpaa!

Rankan duuniviikon jälkeen on mukava vähän nollata. Tanssia jalat kipeiksi ja kipitellä kotiin aamuyhdeksäksi. Nauraa kaikelle ihan vain siksi, että on niin yliväsynyt. Valvoa silmät siihen pisteeseen, että on pakko mennä nukkumaan. Herätä seuraavana päivänä kuudelta illalla ja juoda aamukahveja iltayhdeksältä naapuriterassilla. Päättää kahden aikoihin yöllä, että tanssittaa taas. Ja, että nyt lähdetään ja otetaan sama uusksi.

Kiitos luojalle vapaapäivistä.

Apua videoiden kanssa?

2011-11-14T15:00:00.001+02:00

Ollaan empun kanssa (eli minä yksin haha) kuvailtu aika paljon kuulumis-videoita täällä Barcelonan puolella säälittävällä web-kameran kapistuksella. Noh, jokatapauksessa - videoita kuitenkin.
Suunnitelmissa oli jakaa niita taalla blogin puolella vahan teidan lukijoiden kanssa, mutta yllaripyllari, tulipahan taas tajuttua, etten taida olla mikaan tekniikan ihmelapsi.

Tarvitseeko tässä enää turhaan toisellakaan, että mönkään meni? Parempi yritys ensi kerralla.

Tai sitten ei.

Ps. En mitenkään yritä tässä rivien välistä anella apua tai mitään, mutta mites niitä videoita saikaan tänne blogin puolelle laiteltua? Kiitos jo superisti avusta, jos joku jaksaa vaivautua hiukan neuvomaan yhta valopaata ruudun toisella puolen!

Suddenly I see, this is what I wanna be

2011-11-13T15:00:00.000+02:00

Mistä on ihanat sunnuntai-vapaat tehty?
Kahvista. Aamuisista kauppareissuista ja tuoreesta patongista. Superaamupalasta. Ja vielä kerran kahvista.
Ja ettei nyt liian hyvältä kuulostaisi - krapulasta.

Caffe americano medium and cake supreme de xocolata

2011-11-10T21:08:00.000+02:00

I love living life.

And starbucks.

And cake supreme de xocolata.

Se päivä

2011-11-06T18:00:00.000+02:00

Se päivä kun ei pitänyt mennä starbucksiin:

Se päivä kun ei pitänyt shoppailla:

Se päivä kun ei pitänyt syödä ulkona:

Se päivä kun ei pitänyt juoda:

Aina ei vaan voi voittaa. Ei edes joka kerta

Enjoy every moment, make every second better

2011-11-05T16:25:00.001+02:00

Kello lähentelee yhtä yöllä, kun duuni ottaa loppuakseen. Duunikaveri kysäisee lähdetäänkö nopeasti vielä yhdelle. Ja siinähän se yö kuluukin "parilla" aamuneljään saakka bilistä pelaillen ja kielimuurin kanssa sökerellen.
Ja me vielä empun kanssa kehdattiinkin kirota, että hittolainen kun pitää ne työtkin täällä alottaa. Sen kaiken melkein kolmen viikon lomailun jälkeen me laiskiaiset kehdattiin manata, että voitaisiin elää aina näin ilman minkäänlaisia työvelvollisuuksia.
Vielä ja mitä. Duunipaikkahan on aivan uskomaton, porukasta puhumattakaan.
Jään tänne töihin. Jään tänne asumaan. Näytän suomelle persettä.
Tai no, ihan realistisia ollaksemme; ehkä vain nautin nyt niin paljon kuin irti lähtee.
Joka päivästä. Joka minuutista. Ja joka helvetin sekunnista.

I love this world

2011-11-03T15:24:00.021+02:00

Päivät istutaan starbuckissa räkättäen itsemme puhki yhä uudelleen ja uudelleen, syödään mahat täyteen suklaakakkua ja vedetään kahvia kurkusta alas. Kierrellään kauppoja ja jaksetaan hymyillä, vaikka hartioita painamaakin joka päivä uudet pari kiloa vaatekaapin täytettä.

Iltaisin kierrellään vanhaa kaupunkia ja joka kerta rakastutaan siihen valokirjoon uudestaan. Pysähdytään hetkeen istumaan ja pohditaan sitä, kuinka elämä voikaan olla ihanaa.
Yöt syödään pastaa ja vedetään punkkua (siinä vaiheessa kun pöydällä rupeaa roikkumaan yli kolme pulloa, voi kyllä miettiä jo, että mikä tässä illanistumisessa menikään pieleen). Roikutetaan jalkoja alas ranskalaiselta parvekkeeltamme ja tuijotetaan parasta makuhuoneen ikkunamaisemaa, johon ollaan törmätty. Edessä loistaa puoli barcea kaikkine valoineen ja aamuisin herätään merimaisemaan.
Todetaan, että tänne me tahdotaan jäädä.
En halua ikinä pois täältä. Jokaikinen päivä saa minut ajattelemaan sitä, kuinka pienet asiat tekevät onnelliseksi. Ja kuinka onnellisuus tekee elämästä hetki hetkeltä yhä enemmän elämän makuista. Se antaa vatsanpohjalle ajateltavaa, ja lämmittää jopa niinä hetkinä, kun sadekuuro iskee sateenvarjon jäätyä eteiseen ja käveltävänä olisi viiden kilometrin matka takaisin kotiin.
Se ei jätä koskaan pulaan. Sillä tuli mitä tahansa, kaikki tulee menemään parhain päin - jos siitä päättää kaksi onnellista ihmistä.

Terveisiä Empulta ja Tiiulta Barcelonan lämmöstä

Yesterday, all my troubles seemed so far away

2011-10-22T21:55:00.000+03:00

Saatoin eilisyönä tyttökultani lentokentälle.
Eihän me tietenkään osattu ees vetää unta palloon vaan lähdettiin samoilla silmillä kohti kenttää ja nukkumaan pääsin siinä 7 aikoihin aamusella. Meillä oli kieltämättä superin hyviä päiviä Viikin kanssa, vastoinkäymisistä huolimatta. Ollaan oltu ihan fiiliksissä keittiöstä, joten tietysti aikaa on kulunut torilla enemmän kuin tarpeeksi. Ollaan kokkailtu ja juotu euron viiniä (huulta purren ja lopuksi viemäriä juottaen, sillä makuhan oli tietysti myös hintansa mukainen). Ollaan kierrelty pikkukujia ja katuja eksyen joka päivä, mutta ilman mitään kiirettä takaisin pääsystä. Sillä juuri näin on hyvä olla. Syöty sushia ja hedelmäsalaattia kadun kulmassa ja fiilistelty sitä, ettei täällä pakkanen pure. Vedetty starbucksia naamaan ja itketty kadonneen muistikortin perään. Naurettu itsemme puhki ja välillä myös itkettykin. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä.

Tämän hetkisen elämäntilanteen mukaan, ei kuitenkaan kuuluisi mennä kellään; Lompakko ryöstettiin, ei kämppää pään päällä ja tyttökultani karkasi toiseen kaupunkiin. Voishan sitä tyylikkäämminkin mennä, mutta mikäs tässä.

Istuskelen starbucksissa yksin lauantai-iltana miettien, että mitä perkelettä mä olen tekemässä ja mitä tapahtuu tästä eteenpäin. Vastausta en tiedä. Mutta jokatapauksessa, on yksi asia josta voin olla varma. Kyllä mä selviän

BARCELONA

2011-10-19T17:30:00.000+03:00

Ei tietoakaan kämpästä tai katosta pään päällä, mutta eipä edes haittaa. Starbucksia ja auringonpaahdetta, niin meikä nauttii. Vaikka parit kerrat kyllä eilen purtiinkin hammasta miettien pitäisikö sitä nyt itkeä vai nauraa, niin lämmin ilta terassilla sangrian kanssa vei kyllä naurulle voiton. 10 tuntia 30 kilon matkalaukkuja raahaten eksyneenä ympäri Barcelonaa voi kuulostaa hauskalta, mutta voin hiukan tältä tämänhetkiseltä hyvältä fiilikseltänikin tunnustaa - sitä se ei ollut

I left my heart in Finland

2011-10-19T00:34:00.000+03:00

Matkalaukkuni ammottavat tyhjyyttään vaikka ilta lähestyy jo keskiyötä.
Valehtelin. Todellisuudessa kenkäni vievät jo lähestulkoon puolet siitä painosta, mitä olisi sallittua ruumaan tyrkätä. Mutta loppujenlopuksi - jotain olennaista tuntuu puuttuvan.
Pakkaaminen ei ole kieltämättä elämäni aikana koskaan ollut näin vaikeaa.
En tarkoita vain sitä kuinka hankalaa on kaltaiseni tytön yrittää pakata lähes kolme seuraavaa kuukauttaan kahteen laukkuun. Vaan sitä, kuinka hankalaa on tajuta, että sitä joutuu pakkaamaan myös itsensä menemään seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi, jättäen taakse kaiken sen, mitä on mahdotonta viedä mukanaan.
Olen huomenna pakkailemassa tulevaa vuoden loppuani Barcelonaan mitä upeimpien tyttöjen kanssa, mutta jokin siinä lähdössä kuitenkin ottaa kaaliin. Halkoo oikein kunnolla. Jomottaa joka-helvetin-ikiseen otsalohkoon yrittäen voittaa migreenin pahuusasteellaan. Ja voittaakin – hitto vie.
Se pistää sydämeen ja ottaa vielä jalatkin alta.
Jos olet aina pelännyt pikkusormen antamista käden menettämisen pelossa, niin voin varoittaa, että tämä fiilis ottaa kaiken mennessään. Ei vain päätä ja häntää, vaan myös kaiken siltä väliltä.
Tällä kertaa nimittäin Suomen taakse jättäessäni tapahtuu jotakin mitä ei ole ennen tapahtunut. Ja mitä en olisi koskaan osannut odottaa tapahtuvan.
Lennolle hypätessäni jätän nimittäin taakseni jotain paljon tärkeämpää kuin yhdet ylimääräiset kengät tai hammasharjan.
Jätän sydämeni suomeen.
Ja toivon sen olevan täällä vielä palatessani

Oi maamme suomi ja pekka pouta

2011-10-11T21:47:00.002+03:00

Syksy on kamala.
Mutta niin on talvikin, joten ei kuitenkaan masennuta vielä. Pahempaa on nimittäin luvassa. Yritetään vielä siis nauttia kaikin siemauksin litimäristä housuista, flunssasta, ympäriviikkottaisista huonoista hiuspäivistä ja siitä, että kumpparit on rumia.
Talvella kaikki on kuitenkin kaksin verroin kurjempaa.
On räntää ja hiuspäivät vain pahenevat entisestään. Auto ilmoittaa mieluummin jäävänsä tänään kotiin kuin lähtevänsä yhtään mihinkään. Bussit ovat joko tunnin myöhässä tai eivät koskaan saavukaan.
Persekin on jatkuvasti kipeä ihan vain siksi, että pakkasherran mielestä vahingonilo on paras ilo. Kiitos siitä sitten. Voiko tässä nyt muuta enää tehdäkään kuin kiittää ja kumartaa? Pekka Pouta voisi kieltämättä haistaa suoraan sanottuna paskat.
Se niitä meille kuitenkin haistattelee taas aina kevään tullen. Terkkuja vaan nyt sitten kaikilta naapuruston koirilta, joilla iski talven aikana hätä.
Siis ihan tosi. Sitähän voisi järjestää jo melkein pohtimispiirin ihan vain jakaakseen mielipiteitään siitä, miten mälsää se olisikaan elää ikuisessa lämmössä palmun alla siemailemassa päivät pitkät mitä tahansa, mihin on tökätty sateenvarjo. Siinä sitten naureskelisi niille, jotka tappelevat niiden hirvitysten kanssa kaikessa tuulessa ja tuiverruksessa. Puhumattakaan siitä, että vettä tulee kuin esterin ties mistä.
Aika mälsää se varmaan olisi.
Siksi olikin lottovoitto syntyä suomeen. Ei ole kaikkia onnistanut neljällä vuoden ajalla. Tai sitten me vain ollaan niitä jotka jäivät tyhjin käsin arpajaisissa. Tosiaan.
Muut saivat palmuja, me saatiin ikuinen angiina.
Painutaan siis ihmeessä sen kunniaksi vetelemään sadetansseja rakeiden alle ja hommaamaan kaikille keuhkokuumeet. Eihän sitä elämäänsä paremmin voisikaan tuhlata.

My new nickname is "you idiot", such an idiot

2011-10-07T21:00:00.000+03:00

Elämä on ihmisen parasta aikaa.

Totta helvetissä. Tunnen koko ajan olevani onnellisempi kuin koskaan ja tuntuu, etten saa revittyä hymyä pois kasvoiltani sitten millään. Niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, niin meikäläisestä alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että kun vastoinkäymiset yrittävät painaa minua maahan, jokin nostaa minut väkisinkin ylös. Aina on uusi syy hymyillä. Aina on uusi syy olla onnellinen.

Mutta loppujen lopuksi mietityttää hieman, että jos hoen koko ajan, että paremmin ei ole koskaan mennytkään, niin kuinka on mahdollista kulkea vieläkin ylämäkeen?

Meikäläisen rattaat eivät nimittäin tosiaankaan näytä siltä, että hyydytään ylöspäin kuljettaessa. Eikä taaksepäin luisuta, ei tosiaan.

Kaasua pohjaan ja kohti uusia tuulia.

Ja toivon tosiaankin, että ne ovat yhtä hyviä kuin nykyiset.

Ja jos toivoa saattaa, niin parempaa on luvassa.

Helsinki Hairstyles

2011-10-06T18:39:00.003+03:00

Helsinki///Hairstyles
(Blogiin pääsee linkkaamalla ylläolevaa tekstiä)

Käykääpä ihmeessä muuten kurkkailemassa Jeren HELSINKI///HAIRSTYLES- blogia (ja bongailemassa mua hehe)
Ensimmäiseksi ja ainoaksi hiusmuotiblogiksi nostan kyllä suuresti peukkua. Ihan kattoon saakka

I could watch you for a lifetime, You're my favorite movie

2011-10-05T19:00:00.006+03:00

Ihan superi päivä. Joka-helvetin-tavalla.

Viikin kanssa istuttiin ja vedeltiin iloamme irti viimeisistä auringoista kahvin merkeissä paikallisella terassilla. Fiilisteltiin lämpöä pelkissä t-paidoissa ja melkein jo kuviteltiin itsemme parin viikon päähän Barcelonan lämpöön.

Ja vaikka saatiinkin eilen Empun kanssa tietää, että tuleva duunipaikkamme lähti barcelonasta veke jalkojen alta, niin tällä hetkellä meikäläistä ei oikein osaa mikään masentaa.

Pakko sinne kuitenkin on lähteä. Lennot sekä kämppä on maksettu ja sitten tuleekin työpaikka, joka päättää näyttää meille paljasta persettä ja tervemenoa. Aina ei voi voittaa. Ei näköjään, ei.

Pikavoitto tässä kuitenkin on se, että menossa ollaan.

Joka-helvetin-tapauksessa

We made it!

2011-10-04T21:59:00.000+03:00

OHI ON!

Lauantainen opinnäytetyö hurahti alta poies hyvällä mallilla ja kyllä mä sanon, että sitä kelpasi illan päätteeksi kilistellä. Aamuvarhaisella suunnistelin helsingistä suoraan kouluun ja siitähän se päivä sitten ottikin vauhtinsa kohti iltaa.

Oltiin kieltämättä kyllä sellaista ihmisvuoristorataa koko sakki, että välillä sitä pisti jo pahemman kerran pohtimaan pitäisikö sitä olla huolissaan vaihdevuosien yllätyspiipahtamisesta pari hassua vuotta etukäteen. Tän homman kanssa ollaan kyllä niin naurettu itsemme pöydän alle kuin purtu hammastakin, että kiitos ja kumarrus sen ohi olemista.

Kun me tytöt oltiin sitten saatu pistettyä keittiö kuntoon päivän jäljiltä niin painuttiinkin suoraapäätä sitten illan viettoon. Kieltämättä hasardein tapa viettää lauantai-iltaa ikinä; koulun kellarissa suihkussa ja pistämässä naamaa kondikseen. Ja vielä Justin Bieberin tahdissa. Koulun lopputyö ohi ja kylmää kuohuvaa.

Ja mikä parasta; parempaa seuraa en olisi tältä päivältä toivoa saattanut!

DENMARK, number two

2011-10-02T17:24:00.001+03:00

Matkailu avartaa, tosiaan. Sitä vaan ei voi olla sattumatta ja tapahtumatta

1. Pipo päässä pakkasella. Ja kengät syksyllä kiitos.
Ostin tanskasta nahkaiset mustat converset. Juuri niin - naminami. Tästä tarinasta ei kuitenkaan niin herkkua tee se, että vasta kotiin palatessani huomasin toisen kengän olevan kokoa 6 ja toisen 4 ½. Vaikka mä olenkin ulkomuodoltani suht-poikamainen, niin kiitos - otan ensi kerralla mielummin kuitenkin kaksi naisten kenkää.

2. Järki käteen. Ja kello kanssaKuten aikaisemmassa postauksessa jo päätin ilmoille päästääkin, niin meinattiin tosiaankin missata molemmat lentomme. Lentokentällä kuulutettiin stereoiden täydeltä meikätyttöjen nimiä, eikä meillä ollut kiirettä minnekkään. Me vain kahviteltiin ja otettiin lungisti. Ja tietenkin mietiskeltiin aivan kaikessa rauhassa kuin mummot kauppajonossa, että minkäs värisen huivin sitä vielä kentältä voisi ostaa.
Tilanne kuitenkin kostautui meille takaisin aika ja pahemman kerran.
Tulipahan taas kerran ainakin huomattua, että meikäläisen kunto ei riitä moisiin "kilometri kolmessa minuutissa"- suorituksiin.

3. Hyvä ruoka, parempi mieli. Ja laihempi lompakko.
En ole koskaan eläessäni tunkenut suuhuni mitään niin hintavaa kuin viimeisen aamun brunchimme. (Liioittelu on valehtelematta yksi parhaista ystävistäni)
Ja sen ansiosta, että sen kerran tein, en tule koskaan myöskään enään uudestaan tekemäänkään.
Nykyisellä brunsseilun jälkeisellä rahatilanteella siirrytään nimittäin minuuttipuuroihin.

4. Kaikki mikä on ilmaista, on otettava vastaan.
On tietenkin myös fiksua oppia sanomaan ei. Varsinkin jos on kyse loputtomasta ja mikä pahinta - ilmaisesta - juomatarjoilusta. Joka paikassa.
Fiksu huomaa tässä vaiheessa omistavansa kaksi jalkaa ja juoksee tanssilattialle karkuun.
Tai piiloutuu vessan lukkojen taakse liioilta drinkkitarjouksilta. (Ja jättää toivottavasti vessanpytyn kaveeraamisen väliin.)

5. Lets do something stupidNiin yksinkertaista se vain on. Jos joskus elämä käy tylsäksi, niin eipä muuten käy kauaa kun ottaa tästä neuvosta vaarin. Niin meillä on jessican kanssa tapana tehdä.
Oli sitten kyse yksin heilumisesta ympäri tanssilattiaa tai jopa tuolille nousemisesta esittäen koko klubille kuinka John Travolta liikkuu.
Ihan mistä vain, kunhan se on hauskaa.
Ja aivan helvetin noloa

DENMARK, number one

2011-09-28T09:31:00.000+03:00

Vaikka pari hommaa kusikin tällä matkalla alleen, niin en olisi jättänyt menemättä - en niin mistään hinnasta.Vaikka meitä kuuluteltiinkin molemmilla lentokentillä 3 minuutin lennon lähdön varoitusajoin ja juostiin henkemme edestä, lähes laskiessa samalla allemme, niin oli ihanaa hetkeksi hengähtää.Meikäläinen todellakin tarvitsi tätä pientä pakoa arjesta selvitäkseni taas pari viikkoa eteenpäin. Me tarvitsimme tätä matkaa

I'm getting everything I ask for, Flying the world, Filling up my passport

2011-09-25T16:00:00.000+03:00

Heipsan kukkuu ja hellurei!
Tällä hetkellä, kun silmäilette tätä postausta niin meikä on toivottavasti parhaillaan vetämässä aamupäivän pub crawlia tai muuten vain viettämässä aurinkoista päivää Köpiksen keskustassa.
Kenties mussutan pizzaa eilisen illan meininkioloista heräilläkseni. Kiertelen kauppoja ja hengähdän hetkeksi penkille nauttimaan elämästä. Tai ihan muuten vain asustelen hetken hetkessä ja vetelen hymyä korviin niin, että sattuu.
Parhaan ystäväni kanssa. Tanskassa.
Toivotaan näin, sillä tämähän on vain ajastettu postaus.
Mutta olipa sää mikä tahansa, rahatilanne mikä tahansa, päänsärky kuinka jytevä tahansa, väsymyksestä puhumattakaan, niin väliäkös tuolla.
Olen parhaan ystäväni kanssa. Ja vielä Tanskassa.

DEMI 10/11

2011-09-23T06:00:00.004+03:00

Jotkut kyselivät näitä demikuvia, niin ollos hyvä siinä olis parit!

Tättärää ja hyvää huomenta neljän tunnin yöunien jäljiltä. Seuraavana hommana istahdankin matkalaukkuni kiinni ja vedän super-aamupalat nassuun.

Klo lyö 6.00 perjantai-aamuna ja 15 minuutin päästä otetaankin jessican kanssa suosiolla hatkat täältä peräkyliltä! Suoraan kohti Kööpenhaminaa

DANMARK HERE WE COME (AGAIN)!

2011-09-22T17:00:00.010+03:00

Se olis sitten huomenna aamulla kärräämään matkalaukkuja lentokentälle ja nappaamaan jessican kanssa aamukahveja nassuun helsinki-vantaalla. Aika extempore.
Mutta sehän tästä elämästä hauskaa tekeekin. Ja sitä paitsi matkailu avartaa. Olipa kyse sitten maailman ympäri matkasta tai kolmen päivän tanska-kierroksesta.

Sometimes, I gotta good feeling

2011-09-21T18:55:00.000+03:00

No nyt olisi pari valittamisen sanaa. Kerrankin.

Ei sinänsä mitään huonoa, mutta aivan liikaa kaikkea. Aivan liikaa.

Kysymys kuuluu tällä kertaa niinkin yksinkertaisesti kuin, että miksi joka-helvetin-ikinen kouluhomma ja muukin elämän meno sekä meininki tykkää aina kerääntyä täysin samoihin sekunteihin, luoden aivan helvetinmoisen kivivyöyryn niskaan. Ja aikataulutettuna tämänkin. Vaihtoehtoina on siinä sitten yrittää elää niska mustelmilla, hymy pyllyssä tai juosta karkuun.

Toisinaan tahtoisin juosta.

Mutta välillä sitä on yksinkertaisesti vain jaksettava.
Kuten tälläkin hetkellä. Luulin saavani hetkeksi hengittää kirjoitusten jälkeen, mutta mitä ja vielä. Opinnäytetyö kuumottaa ensi viikolla ja koulussa on muutenkin hommaa enemmänkin kuin tarpeeksi.
Ylihuomenissa pitäisi suunnistella mahdollisesti jessican kanssa extempore- reissulle tanskaan, mutta tili näyttää nollaa.

Niska mustelmilla, hymy pyllyssä? Paskanmarjat.
Meikä lähtee etsimään lenkkareita.

No stress!

2011-09-19T19:43:00.000+03:00

Läskikshän tää koko elämä on läjähtänyt, että terkkuja vaan nyt sitten niille "masennu jo paska"- anoonymi-kommenteille.
Hähää, kusetinpas, sillä ei muuten ole.
Läskeilyksi kylläkin kirjoitusten ja niihin lukemisen ansiosta, mutta läskiksi ei.
Kyllä muten vierähti aikamoinen kivi sydämeltä tänään, kun astuin ulos kirjoitussalista tyhjän eväskorin kanssa. Ei taidettu kyllä vetää psykasta nyt ihan L- kirjaimia, mutta ehkä sitä kuitenkin läpi mentiin kunnialla. Jos ei, niin olipahan ainakin hyviä suolapähkinöitä.

Make me your radio, turn me up when you feel low

2011-09-12T17:00:00.002+03:00

Jouluksi barcelonaan. Ja vielä kaveriporukalla. Uudesta vuodesta puhumattakaan.

Kyllä mua kohta jumala rankasee liiasta nauttimisesta, se on selvä. Ei kaikki yksinkertaisesti vaan voi mennä näin perhanan putkeen.

Last friday night

2011-09-11T13:14:00.000+03:00

Love my life. Kertaa tuhat. Potenssiin sata. Ainakin.

Tarviiko tässä enempää sanoakaan?

Jokin siinä viime viikonlopussa mua ja jenniä näköjään viehätti. Meillä oli nimittäin joku pakollinen tarve palailla takaisin NRJ at the sea- risteilyn pariin juhlimaan. Viimeistä risteilyä vietiin ennen talvilomia, mutta onneksi me osattiin Jennin kanssa pitää hauskaa senkin edestä.

Ja ehkä vähän enemmänkin.

Lauantaikin oli täysin superi päivä kaikessa auringon paisteessaan, hauskassa seurassa ja hesen pahoissa ruoissa. Muistinko jo tokaista, että love my life?

Kertaa tuhat. Potenssiin sata.

Man i'm just living my life, There's nothing crazy about me

2011-09-07T17:49:00.000+03:00

(on se muuten jännä kun joihinkin kipaleisiin ei vain ikinä opi kyllästymään)

Viime viikonloppu oli kyllä joka viiden vaivaisen kirjaimen ansiosta villi. Ja superi. Ja aika perkeleen ennalta-arvaamaton kahden päivän kestoinen seikkailu.

Perjantaina nimittäin suuntailtiin jennin kanssa (kiirevitutuksen partaalla toistemme kurkuissa kiinni) kohti NRJ at the sea- risteilyä. Ilmaisen skumpan voittamiseksihan se sitten meni. Eli hyvä oli meininki. Jopa niinkin hyvä, ettei koskaan päästy jatkoille saakka. Ellei jatkoiksi sitten lasketa meidän omia jatkojamme nrj-studiolla. Mä olen aina ollut sitä mieltä, että joskus on vain parempi olla hiljaa. Ja tämä hetki on kahta kauheammin miettimättä juuri sellainen. Repikää siitä nyt sitten.

Lauantai-aamuna kyllä taisi tulla luvattua useampaankin otteeseen, ettei enää ikinä.

Mutta kaikki sitten alkoi siitä perhanan suklaakakusta, jonka viikille synttäreiksi leivoin. Moni varmasti mahtaa pohtia nyt kuinka kehtaankaan syyttää viatonta kakkua, mutta ainahan sitä on pakko keksiä jonkinlainen sivusyyllinen, jos ei itseään tahdo syyttää.

Eli koska kakku oli niinsanotusti synttärikakku, niin pakkohan se oli kekkereille syötäväksi toimittaa. Ja näköjään se oli pakko sitten istahtaa myös pöytään super-ruokien ääreen.

Pieni ääni päässäni myös kolkuttelee siitä, että skumpalla ja punkulla oli myös jonkinlainen houkutteleva vaikutus jäämiseen. Ja siitähän se ajatus sitten lähtikin. Kohti rilloa ja superhauskaa iltaa!

Mikäs siinä sitten.

"Pääasia, että on hauskaa". Isäni on aina ollut viisas mies.

I keep playing with fire

2011-09-05T22:30:00.000+03:00

En ymmärrä mikä muhun on mennyt. Ihan toden totisesti.
Mun kuuluisi tällä hetkellä stressata kuin viimeistä päivää mm. kirjoituksien, kämpän hommaamisen, opinnäytetyön ja kaikenmuun ympärillä pyörivän säädön suhteen, mutta niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa - en vain tunnu yksinkertaisesti osaavan.
Vaikka normaalistihan se olen juuri minä, joka saattaa saada päänsäryn jo kotiläksyistä tai siitä, että puuro palaa pohjaan. Tai ihan vain siksi, että manteli löytyy jouluaamuna vierustoverin soppalusikasta.
Voisin sanoa, että tunnetilani on lähes päinvastainen. Jos täydellinen fiilis olisi mahdollinen, niin se olisi varmasti aikalailla tämänkaltainen.
Loppumaton hymy paineiden keskellä. Ja vielä ihan toden totisesti.

Super-sunday

2011-09-05T08:21:00.000+03:00

Supersunnuntai.
Josta otettiin ilo irti ehkä viimeisimpien terdekahvien hengessä. Viimeisten lämpimien auringonsäteiden alla.
Eikä tuntunut muuten enään krapulakaan missään.

2011-08-31T06:15:00.000+03:00

Good morning everyone ja ihanaa keskiviikkoa kaikille!

Meikäläisen aamu on lähtenyt masentavasta kelistä huolimatta ihanasti käyntiin aamukahvin ja super-aamupalan voimalla. Ruisleipää, graavilohta ja paistettuja munia, suolakättä säästelemättä. Kipollinen maustamatonta jugurttia, myslejä ja banaania. Aku ankan läpiluku kelloon katsomatta.

Kyllä sitä saakin aamussa paljon aikaan kun vaivautuu heräämään pari hassua minuuttia aikaisemmin. (Niinkuin en muka joka aamu käyttäisi aamupalaan puolta tuntia haha)

Hiphei ja meikäläinen suunnistelee nyt kohti TIGIn pressitilaisuutta.

Linnanmäki '11

2011-08-30T12:00:00.000+03:00

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös? Tämän ajatuksen voimalla ajattelinkin tarjoilla teille hiukan kesäisiä lintsikuvia. Eihän tästä tän kesäisestä lintsireissustakaan ole kulunut kuin vain kuukauden päivät, mutta hällä sen väliä, sillä tässähän nämä nyt ovat!

Lähdettiinpä siis yksi kesäloma-maanantai aika extemporeesti ja tuli hännän alla kohti linnanmäkeä ja iltahupirannekkeita. Päivähän oli superhauska, vaikka saatiinkin mahdutettua kolmeen tuntiin vain viisi laitetta ja loputtomia jonoja.

Kerkesin kuitenkin silti jo ukkoon mennessämme suunnitella muunmuassa testamenttiani ja laitteen lähtiessä huutaa taivaan täydeltä, kuinka lupaan jessicalle kissani ja jopa hammasharjani, jos en tästä hengissä selviä.

Noh, ihme kyllä selvisin. Kännykkäni taasen ei. Se kun nimittäin päätti tehdä itsemurhahypyn raketista kovalle asvaltille. Ei mahtanut tuntua hyvältä.

Itku pitkästä ilosta? Ehkä se karma vaan koittaa koputella pääkoppaan, ettei kaikki aina voi mennä liian hyvinkään.

You could call me crazy, man, Everyday I'm partying

2011-08-29T03:00:00.005+03:00

(Ensimmäistä kertaa elämässäni söin muuten salaa leipää synttärisankarin valvovalta silmältä. Noh, mutta eikös kaikkea pidä kokeilla ainakin kerran. Välillä jopa kahdesti.......)

Lauantaina sitten heti häistä kotiin päästyäni jatkettiinkin suoraa tietä kaverin synttäreille. Vaikka pieni boolin jälkeinen väsymys ja pimeys painoivatkin jo päälle aika kovana sanana kun kotiin päin ajeltiin, niin pitihän sitä pistää taas tuli hännän alle ja painaa kaasu pohjaan kohti uusia juhlia.
Yksi päivä, kahdet häät. Ei voi valittaa.

Just married

2011-08-28T15:41:00.001+03:00

Vaikka sukujuhlia niin aina kirotaankin henkeen ja vereen, täytyy myöntää, että oikeastaan pidän niistä.
Suku on pahin niinkö? Niin kai sitten, mutta parhaat ovat myös juhlat.
Olipa ihanaa nähdä taas mummia, isosiskoa ja serkkutyttöä. Miehistä viis, jos elämässä on näin ihania naisia.

25.9 TATTOO

2011-08-24T20:00:00.000+03:00

Mistä tunnistaakaan parhaan ystävän? Siitä, että hän tekee jopa päätökset puolestasi.
Jättämättä valinnanvaraa
Kiitos siis jessica kun varasit meille tatuointi-ajat kertomatta mulle haha!

COPENHAGEN, DEN MARK

2011-08-22T22:36:00.000+03:00

Elän taas samanlaisissa matkan jälkioireissa kuin bulgarian reissunkin jälkeen. Puistattavaa.
Eikö sitä aina sanota, että kotiinpaluu on reissun paras osuus? Ja paskanmarjat sanon minä.
Jos olisin rehellinen, myöntäisin tirauttaneeni jopa pari kyyneltä lentokoneen noustessa kohti takaisin suloista suomea. Mutta edes esittääkseni hiukan lujempaa kuin todellisuudessa olen, en myönnä mitään. Yhtään mitään.
Paitsi sen, että nautin. Neljä päivää kuluivat valehtelematta kuin siivillä. Harmillista on vain se, että kuvasaldo reissulta on enemmän kuin säälittävä. Huimat 300 kuvaa ja risat. Jos sitäkään.
En nimittäin kuulemma saanut lupaa ottaa kameraani mukaan iltamenoihin. Silti minut pakotettiin pukemaan korkokengät ilta toisensa jälkeen. Aamukahdeksaan saakka kipittelyä. Voi pojat.
Kaikki ihmiset joita tapasin olivat mahtavia. Kerta toisensa jälkeen saivat minut nauramaan. Small talk oli päivän sana, eikä ketään hävettänyt. Yhtään mikään.
Uskomatonta. Huomaan jälleen, kuinka en kuulu suomeen. En tunne puhuvani kovin hyvin englantia, mutta silti olen täällä.
Tulen toimeen kaikkien kanssa. Kaikki ovat ihania. Minulle sekä keskenään.
Joka aamu palatessamme takaisin kämpille, on kylmä. Saan takin hartioilleni.
Nukahdamme junaan. Olemme lentokentällä. Luulen sitä vitsiksi ja naurahdan. Se ei ole vitsi, mutta nauran silti, vaikka olemme menneet triljoona pysäkkiä liikaa ohi. Aamu sarastaa ja kello lähenee yhdeksää aamulla.
Olen jäässä, mutta se ei haittaa, sillä rakastan elämää.
Aamulla herätessäni minulla on musta silmä ja ulkomuotoni muistuttaa lähinnä quasimodoa disneyn piirretyistä. Mutta se ei haittaa, sillä rakastan tätä paikkaa.
Rakastan elämääni täällä.

Olen tällä hetkellä niin sanaton, että teksti ei ota irrotakseen ollenkaan.
Tiivistettynä kuitenkin; mahtava reissu.

DENMARK HERE I COME!

2011-08-18T06:00:00.001+03:00

Joskus elämässä pitää vain tarttua hetkeen.
Ihan vaikka vain siksi, ettei tarvitse jälkeenpäin jossitella asioita. Sillä miksi sitä ei ottaisi riskiä, jos jokin asia vain yksinkertaisesti kerrankin tuntuu oikealta? Idiootti jättäisi ottamatta.
Tällä hetkellä - ja varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni - voin todeta käsi sydämellä, että minä en ole se tarinan idiootti tällä kertaa. Otan riskin vain koska sydämeni sanoo niin. Idioottia ehkä?
Mutta kuten sanottua, eipähän tarvitse jossitella jälkeenpäin.

Ei muuta kuin hyvästi Suomi. Tanska täältä tullaan!

//Good bye Finland. Denmark, here i come!

RIHANNA 15.8.2011, ON THE BEACH

2011-08-17T18:42:00.001+03:00

Kyllähän siinä pari kyyneltä oli pakko tirauttaa, kun rihanna päästi äänensä kuuluviin. Jessica otti tilanteen kyllä kieltämättä vähän vuolaammalla silmällä, mutta meikäläinen kuitenkin piti hymyn korvissa vain parin fiiliskyyneleen kera.
Tulipahan siinä myös sitten laulettuakin hietsun täydeltä, joten pahoittelen kaikkia ääniemme kuulijoita. Me kun ei ehkä kumpikaan mitään maailman huikeimpia laululintusia olla........
Olipas siis huikea ilta.
Seuraavasta päivästä täytyy kyllä sen verran sanoa, että aamu oli kyllä kaikkea muuta kuin huikea. Perkeleen hangover.
Mikä siinä muuten on, että ensimmäisenä päivänä sitä tulee mentyä aina kouluun pienessä (helvetinmoisessa) hedarissa ja tärisevin jaloin? En tosiaan tiedä, mutta onni onnettomuudessa tässäkin. Ensi vuonnahan en nimittäin kuitenkaan enää koulun penkille palaa, joten ehkä sitä säästytään myös kesän lopetus krapulalta. Tai sitten ei

Rihanna aiheutti kyllä kieltämättä sellaset jälkifiilarit, että vetäsinpä vahingossa sitten seuraavana päivänä koulun aulassa melkein tunnin unta nassuun. Tarkoitushan oli ottaa vähän lepiä koulun jälkeen, mutta loppujen lopuksi sitä tulikin herättyä ympärillä istuvien ihmisten vieroksuviin katseisiin. Haha, onneksi mä en kuitenkaan koskaan kuorsaa......

what happened in bulgaria two

2011-08-15T21:00:00.000+03:00

DAY TWO:

Aamulla tilanne oli huono. Housut olivat isot ja nälkä oli kova.
Siksi suunnisteltiinkin aamupalalle heti sängystä ylös päästyämme. Tätä saattaisivat jotkut kutsua jo lounaaksi kelloa katsoessaan, mutta mitäs pienistä. Pizzaa nassuun ja johan lähtee aamu käyntiin.

Siirryttiinkin ruokailun jälkeen sitten rannalle auringonpalvonnan pariin. Ja kuvista päätellen meikäläinen on suorittanut myös jonkinlaista jumppatuntia.........

Otettiin myös kuvia kesäkolleista kavereille suomeen. Ja näitähän löytyy

Jessica tietysti otti taas opettaakseen boltia............ Tuottaen jälleen kerran suurta häpeää meidän suomalaisten puolesta

Puhumattakaan star warseista. Sivistyneesti itse istuskelin vieressä siemaillen pina coladaa muiden muodostaessa pilleistä miekkoja ja asettuen taistelutantereelle.
Tai sitten vain räkätin niin, että räkä roiskuu, varmaan pää vieläkin täynnä levää uintireissun jäljiltä.
Ja valitettavasti veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.........

Pelleilyksihän noi päivät pääosin tuolla rannalla meni. Se siitä auringonotosta ja rusketuksesta sitten

Toinen ilta alkoi kieltämättä aika huvittavissa merkeissä. Oltiin ostettu illaksi beach partyt, jotka sitten kuitenkin missattiin. Ja joita etsiessämme myös eksyttiin. Ja käveltiin varmaan ainakin viisisataa kilometriä ja risat.
Noh, pidettyäni kuitenkin jessicalle pienen tanssishown keskellä tietä, puhuttuani hiukan kiinaa ja nolattuani itseni aivan totaalisesti vain saadakseni jessican jälleen nauramaan, meininki oli taas katossa.
Jatkettiin siis toisiin beach parteihin ostamaan ylihinnoiteltuja sex on the beacheja (suomen tasollahan nää olisivat olleet kuitenkin täysin ilmaisia)

Meidän onneksemme yöelämällä on tuolla loppujenlopuksi suhtpienet piirit. Bongattiin nimittäin illalla beach partyen jatkoilta aamupäiväiset tuttavuutemme rannalta.
Tästä illasta lähtien oltiin muuten aika erottamaton kopla. Sama rutiini toistui päivästä toiseen. Aamupäivällä yhdessä rannalle ja illalla myös yhdessä ulos. Aamuun asti.
Tulipahan ainakin huomattua, että rutiinit voivat näköjään olla joskus kaikkea muutakin kuin puuduttavia.

DAY THREE:

Varoituksen sananen kaikille, jotka joskus kultahietikoille suuntaavaat;
ÄLKÄÄ IKINÄ SYÖKÖ NOITA IHME DUNEREITA JOS HENKIKULTANNE ON TEILLE KALLIS!! Piste. Ei lisättävää.

Ostakaa mielummin viiden litran sex on the beacheja. Huimasti suurempi makuelämys. Kirjaimellisesti

Ja näyttäkää rekkalesbolta jokaikisessä kuvassa. Kiva.

Ja ilta jatkuu samassa porukassa kuten sanottua. Aamuun asti.

Aina sama homma. Aina sama tanssi. Aina. Eikä me koskaan osata lopettaa ajoissa

Täytyy kyllä sanoa, että tätä hetkeä tulen tuskin koskaan unohtamaan. Kävelyä paljain jaloin hiekkarantaa pitkin aamuauringon noustessa. Se miten sitä tunsikin kuuluvansa juuri siihen paikkaan ja hetkeen, juuri niiden ihmisten kanssa. Ensimmäistä kertaa paikassa vallitsi täysi hiljaisuus. Joka tuntui muuten aivan perkeleen hyvältä.

ON THE BEACH 15.08.2011

2011-08-15T10:00:00.004+03:00

//Random pics from saturday.

Uskomatonta. Tänään sitä sitten taas mennään!
Nimittäin moikkaamaan Rihannaa ja Tinie Tempahia Helsingin hietsuun.
Vähän harmittaa, että ollaan suunniteltu jo ainakin lippujen ensimmäisestä ostopäivästä saakka kuinka tullaan tanssahtelemaan biksuissa ja sortseissa aurinkoisissa rantamaisemissa. Noh, ilmasta päätellen taidan kallistua kuitenkin mielummin kumisaappaiden ja toppatakin puolelle, mutta loppujen lopuksi - who fucking cares?
Hauskaa siitä tulee. Säästä riippumatta

//Today we are going to see Rihanna with Jessica. So excited. It's gonna be amazing!!

You're everywhere I go

2011-08-14T00:48:00.000+03:00

Perjantai oli kiva päivä.

Pitkästä aikaa tuntui ihan kivalta liikkua kotinurkissakin.

Tai johtuneeko illan mukavuus kenties siitä, että me lähdettiin loppujenlopuksi kuitenkin kotinurkilta karkuun terassin lämpöön ja leffateatterin pehmeisiin tuoleihin? Ehkäpä. Tai kenties seurasta, jonka kanssa sitä tuntee olonsa hyväksi vaikka elämä välillä potkiikin päähän kovalla kädellä. Tai vaikka sitten jalalla, who cares, kunhan pointti pysyy samana.

Vaikka kotiinpaluun pitäisikin aina olla se reissun paras osuus, niin tällä kertaa täytyy kyllä todeta tämä tieto vääräksi. Kotiinpaluu ja kotona oleminen eivät tällä hetkellä vain yksinkertaisesti onnistu nostattamaan suunpieliäni korkealle kattoon. Niin karulta kuin se saattaakin kuulostaa; haluan pois täältä.

Ja onneksi pääsenkin. Neljän päivän päästä meikäläinen istuukin jo lentokoneen turistiluokassa. Toivottavasti aamukahvia siemaillen ja sormet ristissä toivoen, ettei ilopissa yllätä pelkästä perillepääsyn jännityksestä.

What happened in Bulgaria?

2011-08-13T12:09:00.002+03:00

DAY ONE:

Saavuttiin klo 11 aikoihin aamusesta hotellille ja eihän siinä paljon vaihtoehtoja ollut kuin korkata ensimmäiset kylmät kuohuvat.

Klo 12 aikoihin päästiinkin sitten hotellihuoneeseemme ja täytyy kyllä sanoa, että onneksi meillä tosiaan on jessican kanssa huumorintajua.
Sana "määrittelemätön hotelli" matkanvarauksessa ei nimittäin asettanut meille minkäänlaisia odotuksia rikkinäisestä suihkusta. Onneksi hätä kuitenkin keinot keksii.
Istahdettiinkin siis kahdestaan aatamin ja eevan asuissa suihkun lattialle istumaan ja pohtimaan elämää, kun suihkumme tipautti minuutin välein alahanasta yhden säälittävän pisaran. Älkää kysykö mitä tämä auttoi suihkumme toimintaan. Emme nimittäin enään jälkeenpäin osaa itsekään sanoa.

"Määrittelemätön hotelli" arvauksellisesti sisälsi myös hehtaari-altaan allasbaareineen. Not.
Noh, eipähän ainakaan jumituttu hotelliin siksi, että siellä olisi ollut liikaa aktiviteetteja.
Suunnisteltiinkin siis lähistöllä sijaitsevaan allasbaariin ja eihän siinä paljon muita vaihtoehtoja ollutkaan kuin korkata seuraavat.

Altaalla meikäläinen hommasi tatuointeja ennätystahtia ja meni kyllä myös määrässä jessican ohi 7-3.

Jessica vähän kärvistyi asiasta, mutta päästiin kuitenkin takaisin yhteisymmärrykseen, kun jessica onnistui kastelemaan vain oman tukkansa......

Kyllähän me siinä tatuointien ja parin hassun yhdessä hengaillun tunnin aikana tutustuttiinkin ja tässä kohti meikäläinen rakastuikin jo Bulgariaan. Uskomattoman upeita ihmisiä.

Sovittiin illalle siis treffit.

Jessica puolestaan vietti aikaansa kokeilemalla jonkinnäköisiä miestenkalastelu (vai pitäisikö tässä kohti sanoa sukeltelu-) tekniikoita. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta, lopputuloshan oli arvaamattomasti huono. Suoraan sanottuna surkea.

Onneksi mieltä lämmitti kuitenkin party gardit, jotka ostettiin altaalla ollessamme. Kolmien järjestettyjen bileiden lisäksi. Tässä vaiheessa luultiin, että ollaan vähän liiankin meneviä kun tiedossa oli beach partyt, foom partyt sekä viimeisenä iltana pub crawl.

Noh, tässä vaiheessahan me ei näköjään tiedetty tulevasta yhtään mitään.

Käytiinkin pienen opas-tapaamisen (suomeksi= ilmaisia drinkkilippuja ja ruoka-alennuksia) jälkeen syömässä ja alkoihan se edellinen valvottu yö jo ottaa hiukan niskan päälle. Nukuttiinkin siis päikkärit klo 21-22, jonka jälkeen nostettiin kytkintä kohti yöelämää.
Sovittiin altaalla tavatun kaverin kanssa treffit yhdeksitoista Den Glade Vikingiin, josta oltiin jo aikaisemmin kuultukkin. J nimittäin työskenteli tuona iltana viimeistä päiväänsä töissä kyseisessä paikassa.
Taino kulttuurihan tuollapäin on kyllä pikemminkin se, että jos olet töissä niin saat vain bilettää aina ilmaiseksi. Kieltämättä ihan mukava tapa tienata aamupuuronsa.

Huhhuh, miten superi ilta voikaan olla. Kuvista nyt ei tietenkään saa irti mitään muuta kuin semihyvän meiningin, mutta ei se haittaakaan. Sillä se fiilis, jonka saan jokaikinen kerta edes ajatellessani noita hetkiä, lämmittää niin maan perkeleesti.

Me osataan kyllä jessican kanssa pitää hauskaa joka paikassa, siitä ei ole koskaan ollut mikään kiinni. Mutta oli uskomatonta huomata, että niin tekivät ihmiset tuollakin.

Nauttivat elämästä häpeilemättä. Eivät vetäneet perseitä vain siksi, että oltiin baarissa ja vitosella sai juoda tunnin ajan ilmaiseksi. Eivät tosiaan.

Vaan tanssittivat mieluummin vessakolehdin kerääjää, tanssivat itse kuin viimeistä iltaansa ilman heiluen kuin haavanlehdet (meikäläinen lukeutuu siis myös näihin tanssitaidottomiin kankeisiin kalapuikkoihin) ja ylipäätään näyttivät maailmalle, kuinka hauskaa heillä on.

Eikä siihen loppujen lopuski alkoholia tarvita.

Pisaraakaan.

'Cause once you go black, you never go back

2011-08-12T03:00:00.000+03:00

Kävin tossa toissapäivänä moikkailemassa serkkutyttöä helsingin suunnalla yökyläilyn merkeissä, kun se kerrankin on tänne suomen maalle rantaunut. Ilta sujuikin sitten kuulumisten vaihdon (lue: matkan hehkutuksen) ja leffailun merkeissä. Eli suomeksi sanottuna "Bad teacher" painelemassa valkokankaalla, syli täynnä nachoja ja seven-upia.
Jos hyvä tuuri käy, suunnistellaankin jessican kanssa vielä huomenna meidän möksälle viettämään sitten vihoviimeistä kesäloma- viikonloppua serkkutytön ja tämän poikaystävän kanssa. Let's see!
Tää ilta/yö meneekin nyt myös täysin leffailun puolelle. Saatiin nimittäin vihdoin ja viimein jessican kanssa haalittua käsiimme se helvetin pitkään odoteltu "Elokuu". Eihän me pitkään ton elokuvan perässä juostukaan, ei tosiaan.
Noh, toivottavasti odotus palkitaan. Tätä hyvää on nimittäin odoteltu jo aivan liian pitkään

Bulgaria part. 3

2011-08-11T17:00:00.000+03:00

Tälläsiä kuvaläjiä tulen varmaan sitten lisäilemään seuraavan vuoden ajan. Viimeiseen pisaraan ja kuvaan saakka. Paremmin sanottuna - ensivuoden Bulgaria-matkakuviin saakka

En vain ikinä tule pääsemään yli enkä ympäri koetusta viikosta. Ja ehkä parempi niin. Vaikka ajatuskin siitä, etten koskaan tule saamaan noita hetkiä takaisin, satuttaa, niin asialla on valoisakin puolensa. Voin aina palata muistoihini, joita matkalta sain.

Tästä lähtien kannan aina mukanani jotakin mieltä lämmittävää. Talvipakkasilla ei enää kaakaota kaipailla. Vain hitunen bulgariaa ja olen valmis antamaan rukkaset jopa kahville.

HAPPY BIRTHDAY TO ME!

2011-08-11T02:07:00.002+03:00

Viime viikon lauantaina Suomeenpaluuta juhlittiinkin sitten meikäläisen sekä Jimbon syntsäreiden merkeissä karkaamalla Lahteen. 18 kynttilää on nyt sitten kakussa kumpasellakin, että jippijajei ja onneksi olkoon!
Iltahan oli aivan suoraan sieltä suomalaisesta takapuolesta, mutta no worries - olihan meillä sviitti.
Ja mun ja jessican onneksi meikätytöitä löytyy aina myös sitä kuuluisaa huumoria, vaikka sitten kahdenkeskeiseen synttäreidenviettoon hotellihuoneessa.
Selvinpäin kapteenilakit otsalla.

Ps. Oon yrittänyt useaan otteeseen latailla teillekin tänne vähän videota meidän synttäreidenvietosta hotellihuoneessa, mutta youtube yrittää selvästikin säästää meikäläisen suurelta häpeältä. Jostain kumman syystä se ei nimittäin suostu lataamaan videota koskaan loppuun, mutta ehkä parempi onni ensi kerralla.
Or never!

Bulgaria part. 2

2011-08-09T14:15:00.000+03:00

Aina matkasta selittäessämme ja papupadan tietysti poristessa into pinkeänä, joku on aina keskeyttämässä. Sillä samalla vanhalla kommentilla: "Mikä siinä bulgariassa muka on nyt niin ihmeellistä?". Noh, minäpä kerron.

1. Ihmiset. Voisin muuttaa kultahietikoille takaisin vain jo ainoastaan lähikaupan myyjämme takia. Sydäntä särkeväähän se oli jättää sinne kassan taakse ja painua takaisin kotosuomeen. Se ystävällisyys mikä niistä ihmisistä huokuu läpi oli ihan uskomatonta. Sanoinkuvailematonta.

Enkä puhu nyt tosiaan mistään ahdistelevista "beautiful beautiful" huudoista vaan ystävällisistä lähestymisistä ja keskusteluista. Hymyistä, jotka ovat silmiesi tasolla eivätkä siitä alaspäin.

2. Asenne. Jukolauta miten ne ihmiset tosiaan elivät! Asenteella ja häpeilemättä. Menkääpä suomen rannoille bongaamaan montako ihmistä näette tanssimassa isossa porukassa täysin selvinpäin ja bikineissä. Tai leikkimässä star warseja pilleillä niin, että nauru raikaa ja räkä roiskuu. Niinpä.

Tai montako ihmistä tosiaan lähtee kiertämään baareja koko yöksi selvinpäin ja antaa palaa aivan täysillä. Tai jos joku käskee kesken rennon puistossa istuskelu hetken, että meneppäs yksin tonne sadan metrin päähän tanssimaan ton roskiksen päälle ja laulamaan ihmisille "tonight i'm fucking you" - niin tottavie tehdään perässä. (Mulla tais olla joku super bulgaria mood- päällä, koska ei edes hävettänyt. Tippaakaan.)

3. Spontaanius. Tapasimme hurjan monta suomalaista, jotka olivat päättäneet lähteä kaveriporukan kanssa vain matkalle bulgariaan. Ja sydämensä mukana he olivat jättäneet samaan syssyyn sinne myös itsensä. Vain siksi etteivät he pystyneet enään jättämään sitä paikkaa ja asennetta.

Voin vannoa sydämeni puolesta, että ellei meillä jessican kanssa koulut olisi kesken, niin meitä ei olisi enään kyllä suomeen takaisin saatu. Ainakaan vähään aikaan.

4. Jessica. Yksi ilta me tästä puhuttiinkin reissun ensimmäisen ja viimeisen viinipullon ääressä. Kuinka tosiystäviä on nykyään liian harvassa. Ja siitä kuinka me ollaankaan onnistuttu löytämään todelliset kultakimpaleet. Nimittäin toisemme.

Kun jälkeenpäin mietitään, niin ei matka olisi ollut sama, jos olisin kokenut sen eri porukassa. Parasta matkassa loppujen lopuksi oli, että sain kokea sen juuri Jessican kanssa. Sillä nyt ymmärrän, että ei haittaa vaikka muut eivät ymmärtäisikään mitä me siinä paikassa näimme. Kenenkään muun ei tarvitse tietää miten sydämeni jäi bulgariaan. Kunhan Jessica tietää sen. Ja kuinka kaipaan kaikkia niitä ihmisiä siellä. Kunhan Jessica tietää sen.

Ja meidän onneksemme, tiedämme sen molemmat.

PS. Oma koneeni on siis tällä hetkellä rikki, joten mulla ei matkakuvia ole laisinkaan itselläni. Tiedetään, perseestähän se on. Yritän parhaani mukaan kuitenkin varastaa jessican koneen tässä itselleni, jotta saisin teille vähän (lue: helvetisti) postauksia aikaiseksi. Stay tuned, sillä ette ole nähneet vielä mitään ;-)

Bulgaria part. one

2011-08-08T12:12:00.000+03:00

Elämäni paras viikko

Valehtelematta. En ole edes tiennyt noin vahvan onnen tunteen mahdollisesta olemassa olostakaan. Ja siitä miten paljon pari hassua päivää voi muuttaa elämää. Asennetta. Tunteita. Uskomatonta.

Mä olen kuitenkin nyt aamuväsymykseltäni niin vähäsananainen, että tiivistän Bulgarian matkan nyt näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin. Ja koska kuva saldo on päälle 2000 hassua otosta niin lupaan, että näitä hetkiä, sanoja ja kuvia tullaan fiilistelemään vielä pitkään.

6.01 ja lennolle mars!

2011-07-30T06:02:00.000+03:00

Klo on 6.01 ja nää tytöt on nyt valmiita hyppäämään koneeseen.
Ei muuta kuin portille mars ja kolmen tunnin päästä lokoillaankin jo Bulgarian lämmössä!
Adios amigos ja ei hätää rakkaat lukijat - me pidetään itsemme hengissä!
Ihan vain teitä varten

BULGARIA, SUNNY BEACH - here we come!

2011-07-29T21:25:00.002+03:00

Herätys soi huomisyönä klo 03.30.
Epäilen vahvasti, että tuolla minuutilla päässäni liikkuu unien näkemisen sijaan se, kuinka monet kengät saan mahdutettua matkalaukkuuni. Tai pitäisikö sittenkin ostaa uusia rättejä paikanpäältä.
Seuraavana tasatuntina kello huutaa kymmentä.Siihen aikaan joinain lomapäivinä vedän vasta lounasta. Äsken vedin edistyksellisesti jo päivällisen. Niin peräpäästä meikäläisen rytmi on nykyään. Kanaa ja marinoitua possua kello 10 illalla.
Nukkumaanmenoa kuudelta aamulla.
Eli arvatkaapa vain kahdesti, että pääsenkö edes nukkumaanmenoon asti, ennen kuin herätyskelloni on valmis minut herättämään. Epäilen vahvasti, että en pääse.

Noh, hällä sen väliä, sillä huomenna voidaan puolestamme vedellä tirsoja auringon porottaessa altaalla. Ja häpeilemättä kuorsata niin lujaa, että äänentaajuus aiheuttaa jo myrskyn enteitä altaan vedessä.
Ihanaa olla turisti. Kellonajasta riippumatta.

Yeah yeah, I cut my hair and I dyed it blue, Yeah yeah, send a thousand "I love you's"

2011-07-29T15:00:00.000+03:00

Saatiinpahan pitkästä aikaa mekin raahattua takapuolemme ulos täältä hinthaaran perukoilta.
Pilviseen rantsuun nimittäin. Ja mitä tekemään? Ei ainakaan ottamaan aurinkoa vaan niin hassulta kuin se saattaakin kuulostaa, nukkumaan. Valehtelisin, jos väittäisin, etten kuorsannut. Ja valehtelisin myös tosissani, jos väittäisin, että jessica ei röhkinyt vieressä kuin mikäkin possu.
Noh - meidän onneksemme kajarit olivat hypänneet rantareissulle mukaan, joten ei se kuorsaus toivottavasti omia pyyhkeitämme kauemmaksi kantanut. Toivottavasti.
Siinä me vedeltiinkin muutama hassu tunti unta kaaliin ja ihan syystäkin.
Edellisyönä kun unta ei saatu minuuttiakaan. Mutta olipahan kerrankin edes hyvä syy heittää hautaan sitten lisää tekemistä - univelkoja nimittäin.
Syy on nimeltään äkkilähtö bulgariaan. Kannatti tosiaan viettää tunti, jos toinenkin yön pikkutunneilla äkkilähtöjä tutkien.
Me tytöt nimittäin pakataan huomenissa kimpsumme ja kampsumme kohti lentokenttää. Kun kello lyö lauantai-aamuna 6.00 ja ihmiset istuvat työmatkoillan, me tytöt istutaan lentokoneessa.
Takapuolet penkissä kaukana hinthaaran perukoilta

PS. Koska kumpikaan meistä ei ole koskaan bulgariassa saatika sitten sunny beachilla käynyt, niin otetaan mielellämme vastaan vielä viime hetken vinkkejä reissuun!

I know you know my boyfriend is out of town, so have a drink, let's talk it over

2011-07-28T16:00:00.005+03:00

Vicky Rostin ääni kantoi veden yli ja siinä me sitten istuttiin. Kuin kanat orrella odottelemassa Paula Koivuniemeä.
Viime perjantain OSLA- liveä tuli tiirailtua sitten ihan vesituntuman etäisyydeltä ja kaikennäköisistä "uidaan salaa toisellepuolen"- suunnitteluista huolimatta pidettiin kuitenkin esiintymislavaan ja järjestyksenvalvojiin pieni haju rako. Ihan varmuuden vuoksi.
Mikäs siinä sitten iltaa istuessa hyvässä seurassa auringon lämmittäessä. Ja meikäläinen kun on vielä sellainen joka aina palelee ja joka paikassa. Aina on liian kylmä.
Liekö johtuen hyvästä fiiliksestä, niin ei sen väliä, sillä sortseissa vedeltiin ihan yön pikkutunneille asti myös ilman minkäänlaisia verenimijä- hyökkäyksiä.
Päivän paras oli kuitenkin lämpöä ja seuraa sen suuremmin väheksymättä kotiinlähtö. Tai itseasiassa - yritys hyvä kymppi.
Justiinsa kun jessican kanssa päätettiin suunnistella terassilta kohti prätkää ja päristellä kotiseen, niin ja mitä vielä. Saatiin sitten siinä parin hassun askeleen jälkeen mukavasti piristävä kaatosade niskaan. Meikäläinen siinä oikein vielä kehtasikin ylistää tälläisiä raikkaita kesäsateita, jotka ovat tunnetusti sanomani mukaan vain kuuroja. Kuurojapa tosiaan, justiinsa niin. Istuttiin nimittäin lähestulkoon tunti sateen suojassa kellon hipuessa kohti turhankin suuria lukemia.
Ja vihdoin ja viimein kun sade otti lakatakseen, niin seuraava ylläripylläri odottelikin sitten prätkällä. Sade oli aiheuttanut lähestulkoon tulvan ja päättänyt kuljettaa kypäräni mukavasti mukanaan. Ja napata sitten tietenkin siitä tienreunasta kaiken paskan myös mukaansa. Siinähän me sitten naurettiin ja voivoteltiin, että onneksi meillä on huumoria tälläiseen. Pistää siinä sitten sellainen ihmiskuula- pesusieni päähän ja pysähtyä valoissa ihmisten pyllisteltäviksi.
Noh, onneksi meillä naisilla on tapana sujauttaa laukkuihimme jos minkämoista tarpeetonta roinaa kotoa lähtiessä. Jessican laukusta löysimme nimittäin pyyhkeen. Jonka siinä sitten säälittävien kypärän kuivausyritysten jälkeen tungin päähäni.
Niin tosiaan - tyylistähän ei tingitä. Oli kyse sitten elämästä tai litimärästä mutaisesta kypärästä.

This is how I feel

2011-07-27T19:00:00.063+03:00

Sunnuntain top- 5

1. Popcornit sekä leffateatterin tuoleihin uppoaminen. Kenkien pois ottaminen ja jalkojen nostaminen syliin hetkellisessä pimeydessä. Ainiin - ja viimeisin Harry Potter.

2. Vilttiin kääriytyminen terassituolissa. Kuppi kuumaa ja ajatonta musiikkia. Kent ja kesätuuli viilentämässä päätä.

3. Maailmanparantaminen ystävän kanssa. Se kun ymmärtää miten saakaan olla onnellinen ihmisistä ympärillä. Hyvästä fiiliksestä johtuva loppumaton hymy.

4. Hetkestä nauttiminen. Santsikuppi eikä kiire minnekkään. Jatkuva puheensorina tai hetken hiljaisuus. Minuutti sisältää 60 ainutlaatuista sekuntia, jotka tulee elettyä vain kerran elämässä.

5. Uneton yö. Kun näkee auringon nousevan eikä väsytä. Istua nyt siinä terassisohvalla sumun keskellä ja ymmärtää, ettei kaiken tarvitse olla aina päivänselvää. Jotkut asiat on parempi pitää hiukan hämärän peitossa.

Elämä on nimittäin huimasti jännittävämpää, kun ei tiedä mitä edessä häämöttää.

Siksi hetkestä kuuluisikin ottaa irti ainakin sen verran, mitä irtoaa. Voin vaikka vannoa, että lähes aina jotain jää käteen. Jos sormet jäävät puhtaiksi, niin ainakin kasvot saavat uuden ilmeen.

Hyvästä fiiliksestä johtuva loppumaton hymy

Sometimes I just feel like to runaway, Got to get away

2011-07-27T05:50:00.000+03:00

Ei ole elämä helppoa meikäläiselläkään.

Huono onni ja karma ovat lähiaikoina jotenkin ottaneet vainotakseen meikätyttöä oikein toden teolla. Mitä pahaa mä olen tosiaan tehnyt, että tietokoneeni ottaa jälleen lopputilin?

Justiinsa, kun olen ahertanut ja puhertanut läpi yön muokaten lähes koko läpikäydyn kesän kuvia 8 postauksen veroisesti. Noh, siellä ne nyt sitten ovat.

Koneessa, joka ei enää suostu avautumaan. Ollenkaan. Johan on helvetti.

Tai mitä pahaa mä olen tehnyt, että joudun siirtymään huomenissa jo neljänteen kännykkään tänä kesänä? Jotain näköjään. Kännykkäni kun päätti tehdä linnanmäellä itsemurhan. Hyppäämällä raketista alas.

Siinä se sitten makasi maassa pillun päreinä palatessani takaisin turvalliselle maankamaralle. Anteeksipyytelemättä. Parissa hassussa osassa ja vääntyneenä kuin mikä.

Pahintahan tässä on, ettei edes tuntunut pahalta. Pikemminkin nauratti. Ja ihmetytti, etten ole voittanut jo jonkinmoista huono-onnisuuden titteliä tänä kesänä.

Vaikka sanotaan, ettei pessimisti pety, niin valitsen mielummin optimistin asenteen. Nokka kohti uusia tuulia (ja tässä tapauksessa näköjään myös elektroniikkaa).

Ei muuta kuin uutta yritystä kehiin ja hyvä tulee.

Tai sitten ei

Don't stop believing, Hold on to the feeling

2011-07-25T14:37:00.000+03:00

Teidän lukijoiden onneksenne ja meikäläisen univelkojen huonoksi onneksi eilinen valui aamuseitsemään saakka kahdeksan postauksen väkertämisen kanssa. Noh, ainakin on pieni taakka taas saatu harteilta poies ja kerätty lisää univelkoja jo valmiiksi polvissa roikkuviin silmäpusseihin. Tänään illalla voisinkin laittaa sitten pientä yritystä peliin ajoitettujen postausten kanssa puurtamisessa. Wish me luck!

Ihanaa päivää kaikille. Omasta päivästäni on ainakin tulossa sellainen.
Täydellinen kesäpäivä.